Artikkelit
 

 

D. Clean
Erään mystikon näkemys ihmisestä - IV osa

C. S. Nott kuvailee omien vaiheittensa ohessa päiväkirjassaan myös Gurdjieffin oppilasta ja seuraajaa A. R. Oragea, jonka ryhmään hän oli liittynyt:

Oragen tieto asioista ja ihmisistä oli hämmästyttävän laaja. Hän tiesi myös aika paljon siitä mitä tapahtui kirjallisten piirien julkisivun takana. Hän osasi myös ennalta arvata, mitä tapahtui meidän itsekunkin oman julkisivun takana. Hänen vastauksensa olivat niin osuvia, että monet meistä tottuivat puhumaan hänen kanssaan kaikista asioistaan sekä maallisista että psykologisista.

Aluksi tämä auttoi tavattomasti meitä hänen oppilaitaan, mutta sitten heikkoluonteiset tulivat täysin riippuvaisiksi hänestä ja kysyivät neuvoa häneltä joka asiassa.

Kaiken tietonsa ohessa hän oli lämminsydäminen ihminen heikkouksineen, joka jatkuvasti yritti täydellistää itseään. Hän toisti tavantakaa oppivansa aika paljon työskennellessään kanssamme. Hän tarvitsi meitä ja me häntä. Hän opetti Gurdjieffin menetelmän mukaan siten kuin hän sen ymmärsi ja oli Gurdjieffiin nähden samassa asemassa kuin me olimme häneen. Kärsimättömästi me halusimme "tietää" yhä enemmän ja välistä harmittelimme, ettei oppia tarjoiltu meille vadilta kaikkine selityksineen päivineen.

Toisinaan Orage antoi meille keveähköjä harjoitusaiheita "lastentarha-asteelta", kuten hän niitä kutsui. Hän käski meidän laittaa kaksi saraketta ja kirjoittaa toiseen hyvät ominaisuutemme ja viereiseen sarakkeeseen "huonot" ominaisuutemme. Kun paperi oli valmis, hän pyysi meitä panemaan sen piiloon vuodeksi tai pariksi ennen kuin lukisimme uudestaan. Unohdin oman listani, mutta löysin sen muutamien papereiden joukosta parin kolmen vuoden kuluttua. Se järkytti minua aika lailla, sillä ainuttakaan niistä ominaisuuksista, joita olin pitänyt "hyvinä" - ja niitä oli pitkä rivi - ei ollut olemassa, vaan kaikki ominaisuuteni olivat juuri päinvastaisia näille "hyville". Olin nähnyt totuuden itsestäni täysin ylösalaisin ja olinkin tosiaan ylösalaisin.

Orage antoi meille pari muuta harjoitusta. Meidän tuli "muistella päivän tapahtumia". Tässä harjoituksessa tarvittiin sekä muisti, tahto että keskittymiskyky. Illalla ennen nukahtamista piti laskea 2 4 6 8 10 ... aina sataan saakka ja sitten palata takaisin alkuun laskien 98 96 94 92 ... Kun laskeminen sujui rytmillisesti, oli puolueettomasti

Toisen harjoituksen tarkoitus oli kehittää huomiokykyä. "Kiinnitä katseesi kellosi sekuntiosoittimeen. Tuijota sitä täyden kierroksen verran katse hievahtamatta. Kun olet täysin varma siitä, että voit keskittää huomiosi kokonaisen minuutin, silloin olet alkanut kehittää ajatuskykyäsi. Kun katseesi on keskittynyt sekuntiosoittimeen, voit itseksesi yrittää laskea yhdestä kymmeneen ja sitten kymmenestä yhteen. Tämä vaatii kaksinkertaista huomiointia. Ehkä se on helppoa aluksi, mutta jatka kunnes se tulee vaikeaksi. Kun olet näin pitkällä seuraa osoitinta ja laske samalla kun itseksesi lausut jonkin runon tai lorun. Jatka näin 2-3 minuuttia."

Myöhemmin saimme vielä vaikeampia tehtäviä, mutta kaikkein vaikeimmat olivat Gurdjieffin antamat. Joihinkin sisältyi ilmeen ja aistimusten tietoinen käyttäminen.

Vasta 1925 sain kuulla puhuttavan "negatiivisista tunteista". Eräänä päivänä eräs New Yorkin ryhmän oppilas arvosteli minun asennettani häntä kohtaan. "Sinulla on paljon negatiivisia tunteita", hän sanoi. Olin loukkaantunut ja selostin asiaa Oragelle. Hän sanoi: "Erikoisesti kiitän Gurdjieffia hänen negatiivisia tai alempia tunteita koskevasta opistaan. Sinä tunnut antavan helposti periksi kaikenlaisille negatiivisille tunteille. Olet helposti haavottuva, loukkaantuva, kannat kaunaa, etkä kestä pienintäkään arvostelua. Melkein kaikki ihmiset ovat samassa asemassa. Negatiiviset tunteet eivät ole tietoisia ja siksi pahoja."

Tämä oli aika isku minulle. En ollut milloinkaan pitänyt kärsimistäni "negatiivisena tunteena", vaan sodanaikaisen sielullisen kärsimisen ja juoksuhaudoissa saadun heikon terveyden seurauksena. Oli yllättävää, että tämä kaikki voitiin ilmaista sanoilla "negatiiviset tunteet". Prieuressa aikaisemmin suorittamani harjoitukset auttoivat minua nyt monta kuukautta myöhemmin hyväksymään tämän tosiasian. Mutta on aivan eri asia käsittää älyllään ja todella ymmärtää.

Orage sanoi: "Jos syytämme kärsimisestämme muita, syntyy siitä kauna. Pyhimykset sublimoivat kärsimyksensä, käyttävät ne sisäisen olemuksensa uudelleen luomiseen. Kun piehtaroimme itsesäälissämme, katkeruudessamme ja järjettömässä vihassamme, meistä tulee kärsimyksen kanavia, jolloin tartutamme sen edelleen muihin. Toisten ihmisten sääliminen on jumalallista, itsesääli perkeleellistä. Itsesääli on tunneperäinen sairaus, jonka oireita on vihastuminen itselleen, vanhempien, kasvatuksen ja muiden ihmisten syyttely oman kurjan tilan vuoksi. Tällainen itsesääli on eräs negatiivisten tunteiden ilmenemismuoto, josta seuraa, etteivät toiset meitä hyväksy, ts. se on ylimielisyyttä, itserakasta ylpeyttä, joka usein kätkeytyy matelevaan nöyryyteen."

"Mutta eikö kaikki kärsimys ole hyödyllistä", kysyin. "Se voi olla, mutta minkälainen kärsimys on hyväksi? Gurdjieffin mukaan silloin, kun hyväksymme kärsimyksemme katkeroitumatta ja valittamatta, silloin joko maksamme muinaisen velkamme tai hankimme ansioita tulevaa elämäämme varten."

Vuonna 1926 Nott kertoo paluustaan Prieurehen. Suureen salonkiin oli sijoitettu pienet urut, joilla Hartmann soitteli joka päivä Gurdjieffin musiikkia. Jotkin hänen sävellyksistään olivat niin liikuttavia, että kyyneleet tulivat silmiin tahtomattamme. Eräässä kappaleessa oli ihanan harmonisia hitaita ja tunnelmallisia akordeja korkeiden äänten riemuiten laulaessa ikäänkuin serafin äänellä. En ole milloinkaan kuullut mitään, mikä olisi muistuttanut Gurdjieffin hymnejä, ellei oteta lukuun varhaista kirkkomusiikkia tai Bachin sävellyksiä, jotka toisinaan saavuttavat korkeimman tunnekeskuksen.

Olimme aika paljon keskustelleet sähköstä ja magnetismista, ja siitä miten muutamilla on enemmän magnetismia kuin muilla. Kun tiedustelimme Gurdjieffilta hänen mielipidettään, vastasi hän: "Ihmisellä on kaksi substanssia, fyysisen kehon aktiivinen elementti ja astraaliaineen aktiivinen elementti. Nämä kaksi saavat yhdessä aikaan kolmannen elementin, joka on molemmista yhdistetty elementti. Tämä yhdistetty elementti kokoontuu tiettyihin ihmiskehon osiin ja muodostaa kehon ympärille atmosfäärin aivan kuten planeetan ympärille muodostuu atmosfääri. Planeetan atmosfääri menettää jatkuvasti substanssiaan lähiplaneettain vaikutuksesta. Ihmistä ympäröivät toiset ihmiset ovat kuten toiset planeetat. Kun kaksi atmosfääriä kohtaa ja jos ne ovat sympaattisessa suhteessa, syntyy kontakti niiden välillä ja lainalaiset seuraukset ovat tuloksena - jotain virtaa. Atmosfäärin kvantiteetti pysyy samana, vain laatu muuttuu.

Kun henkilö ymmärtäväisesti edistää omaa kehitystään, hän oppii kontrolloimaan atmosfääriään. Tätä voidaan verrata sähköön, joka samalla on sekä positiivista että negatiivista. Kaikessa on positiivista ja negatiivista. Ihmisen toiveet ovat positiivisia ja negatiivisia. Astraalimateria on aina fyysisen materian vastakohta.

Muinaisina aikoina papit, todelliset papit, osasivat ja tiesivät miten magnetismia käytetään ja he pystyivät parantamaan sairaita siunaamalla käsillään. Jotkut papit panivat kätensä kipeälle kohdalle, jotkut papit paransivat lyhyen tai pitemmän matkan päästä. Pappina oli ihminen, jolla oli tuo kolmas "yhtynyt substanssi", jota hän osasi käyttää toisten ihmisten parantamiseen. Pappi oli magnetisoija. Sellainen oli Jeesus Kristus. Sairaita ovat ne ihmiset, joilla ei ole riittävästi tuota kolmatta substanssia, magnetismia, ts. "elämää". Tämän substanssin voi huomata, jos se on konsentroitua. Korona eli gloria (aura) on realiteetti, jonka jotkut ihmiset yhä edelleen näkevät pyhissä paikoissa ja tietyissä kirkoissa ja joskus joidenkin ihmisten ympärillä. Messmer keksi tämän substanssin käyttämisen.

Joku kysyi Gurdjieffilta: "Miten me voimme käyttää tuota substanssia?" Johon Gurdjieff vastasi: "Voidakseen käyttää sitä, sen täytyy ensin olla asianomaisessa. Hankkiakseen sen - on kysymyksessä sama työ kuin hankittaessa huomiokykyä - asianomaisen on tietoisesti tehtävä työtä ja vapaaehtoisesti kärsittävä, t.s. tehtävä pikkuisia asioita vapaaehtoisesti ja tietoisesti. Aloita sellaisten pienten asioiden suorittamisesta, joita haluat suorittaa ja joiden suorittamiseen pystyt. Tämän ponnistelun tuloksena on magnetismi.

Kun Gurdjieff ja Orage opettivat korkeimpia ideoita ja kosmisia lakeja, he vertasivat niitä pieniin jokapäiväisiin asioihin. He korostivat lakkaamatta sitä, että pienet seikat on tehtävä tietoisesti, sillä vain silloin saatamme ymmärtää kaikkein pienimmät hienoudet suurissa lainalaisuuksissa. On mahdollista käsittää kaikki älyllä, silti ymmärtämättä mitään.

Joku tiedusteli Oragelta, mikä ero on parannuksenteolla ja täydellistymisellä. Hän vastasi: "Parannuksenteko on eräs toimenpide jo olemassaolevan suhteen. Itsensä täydellistäminen on sellaisten mahdollisuuksien toteuttamista, joita ei vielä ole kehitetty."

jatkuu...

Tekijä tuntematon (D. Clean)
Elonpyörä, 2/1975 s. 16-20
Lupa julkaisemiseen saatu 06.02.2007.


www.neljastiesuomessa.net
22.11.2017