Artikkelit
 

 

Tapio Rätt-Seule
Totuutta etsimässä Neljännen tien keinoin

Käsite "Neljäs tie" sai päivänvalon länsimaalaisten keskuudessa ehkä monien kokeilujen ja eri puolilla maailmaa olevien pienten henkisten keskusten myötä 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkuvuosien harmonian etsimisen ja itsekasvatuskokeilujen tuloksena. G. I. Gurdjieff, ideoiden soveltaja ja opettaja, käytti hyvin varovasti sanaa "koulu" omien havaintojensa viisastamana. Hän havaitsi ihmisiä opettaessaan, että kolme "koulua" — fakiirin, munkin tai joogin tie — eivät riitä ihmiskunnan yhteisiin tarpeisiin. Neljäs tie — näiden teiden yhdistelmä — ilman taikauskoa, uskontoa ja tarvetta muuttaa toisia ennen omaa muuttumista, johdattaisi ihmisen välittömään tiedostamiseen ja tahdon tietoiseen käyttöön elämän eri tilanteissa.

Gurdjieffin opetuksen mukaan ihminen on eräänlainen automaatti, kone, joka syö, nukkuu, käy töissä ja lisääntyy — sanalla sanoen "nukkuu" koko elämänsä ajan. Totuudesta hänellä ei näin ollen voi olla pätevää käsitystä. G. käytti tärkeimmissä opetuksissaan ihmisestä symboleita, esim. numeroita yhdestä seitsemään. Ihminen numero yksi, kaksi ja kolme ovat koko ajan enemmän tai vähemmän unessa. Kehittymiseen ihmiseksi numero neljästä seitsemään tarvitaan kovia ja säännöllisiä harjoituksia, joista keskeisin on itsensä tiedostaminen tai itsetarkkailu.

Gurdjieff oli oikeastaan 1900-luvun Pythagoras. Hän käytti liikuntaa, ruumiillista työtä, matematiikkaa ja musiikkia ihmisten herättämiseen. Näille eri keinoille oli yhteisenä tekijänä harjoitukset, joita nimitettiin yksinkertaisesti sanalla "työ". Kun ihminen oppii tekemään pieniä asioita tietoisesti, hänet johdetaan vähitellen "suuren työn" pariin.

Ihminen ei vapaaehtoisesti luovu automaatin osastaan, ja hänellä on ns. puskureita, kaikenlaisia kehitettyjä naamioita ja tekosyitä pitämässä yllä monimutkaisia suojavalleja, jottei hän vain vahingossakaan heräisi ja alkaisi tiedostaa, toisin sanoen tulisi näkemään edes totuuden välähdyksiä tai pilkahduksia.

Gurdjieffilla oli monia oppilaita ja monia keskuksia eri maanosissa. Hän vaihtoi keskuksien paikkaa usein. Kysyttäessä syytä moiseen hän totesi, että keskuksistakin voi tulla haitallisia ja "puskurimaisia" todelliselle tiedostamiselle. Sivumennen sanoen myös Teosofisen Seuran takana olevan veljeskunnan keskuksia on jouduttu muuttamaan moneen osoitteeseen maailman eri tilanteiden ja sotien vuoksi. Näistä on kertonut H.S. Olcott, toinen perustajajäsenemme.

Gurdjieffin opetusmenetelmät vaihtelivat ihmisen kehitysasteen ja sietokyvyn mukaan. Hänen opetusmenetelmiään haukkuivat ne, jotka eivät jostain syystä olleet niihin soveliaita — itsekasvatustyö on kovaa ja rankkaa kenelle tahansa. On arvioitu, että hänen oppilaistaan vain muutama tuli käytännössä muuttuneeksi riittävästi, tullen valaistuneeksi, "uudeksi ihmiseksi" — he olivat niitä harvoja, jotka todella onnistuivat "työssä". Sama koskee TS:n varhaisvaiheita: "sisäisen ryhmän" todellisia onnistujia oli kovin vähän pyrkijöiden määrään verrattuna.

Seuramme tunnuslause "Totuus on uskontoja korkeampi" sisältää eräänlaisen määrite1män totuudesta, rajoittamatta kuitenkaan itse asiaa. Tämän vuoksi tämä artikkelikin on syntynyt. Miksi totuutta ei kannata peitellä? Esimerkkinä totuuden salaamisen kauheimmista seurauksista voidaan mainita tietenkin Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Kaksi päivää oli jo kulunut onnettomuudesta, ennen kuin viralliselta taholta myönnettiin niin käyneen. Tsunamin pelastustöiden ontuminen johtui myös peittelystä.

Työ

Gurdjieffilta kysyttiin henkisen kehittymisen avaintekijöistä. Niihin kuuluu magnetismi. G. mainitsi magnetismista: "Voidakseen käyttää sitä, sen täytyy ensin olla asianomaisen ominaisuus. Hankkiakseen sen — kysymyksessä on sama työ kuin hankittaessa huomiokykyä — asianomaisen on tietoisesti tehtävä työtä ja vapaaehtoisesti kärsittävä, toisin sanoen tehtävä pieniä asioita vapaaehtoisesti ja tietoisesti. Aloita sellaisten pienten asioiden suorittamisesta, joita haluat tehdä ja joiden suorittamiseen pystyt. Tämän ponnistuksen tuloksena on magnetismi".

Huomiokyvyn hankkimisesta (teosofien atminen tietoisuus) G. mainitsi, että ihmisen on opittava ottamaan itsestään "henkisiä valokuvia" eri tilanteissa. Näiden valokuvien tulee sisältää kaikki se, mitä ihminen voi itsestään nähdä tiettynä hetkenä. Tarkastellessaan myöhemmin kuvagalleriaa ihminen huomaa itsessään hyvin moninaisia ja paljastavia asioita. Tämä menetelmä on hyvin samanlainen kuin se, jota Pythagoras käytti oppilaisiinsa. Illalla nukkumaan mennessä käytiin rehellisesti läpi päivän aikana tapahtuneet asiat. Joskus olo moitittavaa, joskus tyytyväisyys valtasi muistelijan. Aamulla pyrittiin olemaan tietoisia yön aikana tapahtuneesta.

Kone

Verratessaan ihmistä koneeseen G. mainitsi erään kerran: “Te unohdatte pääasian, joka on, että te ette aloita alusta puhtaalla, uudella koneella. Takananne on monia vuosia väärää ja typerää elämää, kaikenlaisten virheiden suvaitsemista, välinpitämättömyyttä omista erehdyksistä, kaikkien epämiellyttävien tottumuksien välttämistä, jatkuvaa itselleen valehtelemista, itsepuolustelua, muiden syyttämistä ja muuta tämän suuntaista. Kaikki tämä ei voi olla vaikuttamatta koneeseen. Kone on likainen, paikoin ruosteessa, ja joihinkin kohtiin on luotu keinotekoisia apuvälineitä, jotka ovat väistämätön seuraus koneen omasta väärästä toiminnasta. Nämä keinotekoiset apuvälineet häiritsevät paljon kaikkia hyviä aikomuksia. Niitä kutsutaan puskureiksi".

Neljäs tajunnantila

G. puhui mielellään siitä tietoisuuden tasosta, johon hänen koulunsa pyrkikin, monin en sovellutuksin: "Neljättä tajunnantilaa kutsutaan objektiiviseksi tajunnantilaksi. Tässä tilassa ihminen voi nähdä asioita ja esineitä sellaisina kuin ne ovat. Ihmisellä saattaa olla välähdyksiä myös tästä tajunnantilasta. Kaikkien kansojen uskonnot sisältävät viittauksia sellaisen tietoisuuden mahdollisuuteen, jota kutsutaan ’valaistumiseksi’ ja muilla nimillä, mutta jota ei voi kuvailla sanoilla... Neljäs tajunnantila tarkoittaa aivan toista olemisen tilaa; se on tulos sisäisestä kasvusta sekä pitkästä ja vaikeasta itseen kohdistuvasta työstä".

Herääminen

G. käytti yleisnimitystä "omatunto" heränneestä tilasta. Hän ei yhdistänyt asiaa moraalikäsitteeseen lainkaan, vaan siihen tilaan, joka saavutetaan puhdistustyön ja itsetarkkailun tuloksena. "Herääminen on mahdollista niille, jotka etsivät ja haluavat herätä eli niille, jotka ovat valmiita taistelemaan ja työskentelemään itsensä kanssa kauan ja hellittämättömästi saavuttaakseen heräämisen. Tämän vuoksi on välttämätöntä tuhota puskurit eli kohdata kaikki ne sisäiset kärsimykset, jotka liittyvät ristiriitaisuuksien tuntemuksiin. Lisäksi itsessä olevien puskureiden tuhoaminen vaatii hyvin pitkäaikaista työskentelyä, johon ihmisen täytyy sopeutua ja käsittää, että kaikki mahdollinen epämukavuus ja kärsimys aiheutuu hänen työstään omantunnon herättämiseksi."

Keskukset ja virheellinen havainnointi

Taistelu voi käydä ylivoimaiseksi, ellemme kehitä samalla ymmärrystä taistelun ja hyödyllisen tuhoamisen tarpeellisuudesta. Kaytämme esim. mielikuvituksemme voimaa vääriin tarkoituksiin. G:n sanoin: "Mielikuvitus on yksi keskusten virheellisen toiminnan päälähteitä. Jokaisella keskuksella on omat mielikuvituksen ja päiväunelmoinnin muotonsa. Sekä liike- että tunnekeskus käyttävät kuitenkin säännönmukaisesti hyväkseen ajattelukeskusta, joka hyvin halukkaasti antautuu niiden käyttöön, koska päiväunelmointi vastaa sen omia mieltymyksiä. Päiväunelmointi on täysin vastakkainen hyödylliselle henkiselle toiminnalle. ’Hyödyllinen’ tarkoittaa tässä tapauksessa toimintaa, joka suuntautuu tiettyyn päämäärään ja jota tehdään tietyn tuloksen saavuttamiseksi. Päiväunelmointi ei pyri mihinkään päämäärään eikä mihinkään tulokseen. Päiväunelmoinnin motiivi on aina joko tunne- tai liikekeskuksessa. Prosessin sinänsä suorittaa ajattelukeskus".

Tiedon suhteesta ymmärrykseen G. mainitsi: "Tieto itsessään ei anna ymmärrystä eikä ymmärrystä lisätä ainoastaan lisäämällä tietoa. Ymmärrys on riippuvainen tiedon suhteesta olemiseen. Ymmärrys on tulos tiedosta ja olemisesta. Tieto ja oleminen eivät saa poiketa liian kauaksi toisistaan, muutoin ymmärrys osoittautuu kaukaiseksi kummallekin".

Kärsimyksen uhraaminen

G:n opetuksissa usein esiintyvä kärsimyksen tietoinen sublimointi on kovastikin sukua intialaisten ja buddhalaisten karmakäsitykselle. G:n oppilas A. R. Orage opetti kärsimyksen tietoisesta käsittelystä seuraavaa: "Jos syytämme kärsimyksestä muita, syntyy siitä kauna. Pyhimykset sublimoivat kärsimyksensä, käyttävät ne sisäisen olemuksensa uudelleen luomiseen. Kun piehtaroimme itsesäälissämme, katkeruudessamme ja järjettömässä vihassamme, meistä tulee kärsimyksen kanavia, jolloin tartutamme sen edelleen muihin. Toisten ihmisten sääliminen on jumalallista, itsesääli on perkeleellistä. Itsesääli on tunneperäinen sairaus, jonka oireita on vihastuminen itselleen, vanhempien, kasvatuksen ja muiden ihmisten syyttely oman kurjan tilan vuoksi. Tällainen itsesääli on eräs negatiivisten tunteiden ilmenemismuoto, josta seuraa, etteivät toiset meitä hyväksy, toisin sanoen se on ylimielisyyttä, joka usein kätkeytyy matelevaan nöyryyteen".

G:n mielestä ihmiset pystyvät luopumaan mistä tahansa miellyttävistä asioista mieluummin kuin omista kärsimyksistään. Ihminen on suorastaan kiintynyt niihin. Tämä viitannee karmallisen korvauksen tiedostamattomaan käsittämiseen. G. antoikin melkein pythagoralaisen mietelauseen seuraavassa: "Mitään ei voi saavuttaa ilman kärsimystä, mutta samanaikaisesti ihmisen on a1oitettava uhraamalla kärsimyksensä. Nyt koeta miettiä, mitä tämä tarkoittaa".

Symbolismi

G:n mielestä ihmiskunnassa voidaan käyttää kolmea tapaa käsitellä asioita. Ensimmäisessä tapauksessa käytetään omaa, rajoitettua kielen ilmaisua, jolloin kukin ymmärtää asian omalla laillaan. Toisella tavalla voidaan asiat ilmaista numeroiden tavoin. Vaikka ihmiset puhuvat omaa kie1tään, he ylittävät symboliikan avulla kielimuurin. Kolmas tapa on sekä puhuttuna että kirjoitettuna sama. TS:n opetuskirjoista tärkeimpiin lukeutuvan Salaisen opin sivuilta voimme löytää näiden kolmen avaimen sovellutuksia tämän tästä.

Liiallinen uskonnollisuus ja kirjallisten lähteitten mekaaninen toisto ärsytti G:tä melkoisesti. Eräs oppilas kysyi näiden kolmen symboliavaimen käytöstä raamatullisin fraasein: "Eikö se ole sama asia kuin Apostolien teoissa kuvattu Pyhän Hengen laskeutuminen apostolien pää1le silloin, kun he alkoivat ymmärtää erilaisia kieliä?". G. vastasi: "Minä en tiedä, en ollut siellä".

Eräs symboliikan tärkeimpiä opetusmuotoja on löydettävissä oktaavien laista. Voidaanhan sanoa näin, että maailmankaikkeus pysyy järjestyksessä eri oktaavien suhteitten avulla. G. tuli samaan tulokseen kuin Pythagoras oktaavien suhteista: intervalli on tärkein tekijä kokonaisuuden kannalta.

Totuus ja valhe

G. tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, että ns. tavallinen ihminen ei voi koskaan kertoa totuutta, yksinkertaisesti siitä syystä, että hänen totuutensa vaihtelee johtuen puskureista. "Puskurit luovat nämä valheet. Jotta voisi tuhota itsessään olevat valheet ja toisille tiedottomasti kerrotut valheet, puskurit on tuhottava. Mutta ihminen ei voi elää ilman puskureita. Ne kontrolloivat automaattisesti ihmisen toimia, sanoja, ajatuksia ja tunteita. Jos ne tuhottaisiin, kaikki kontrolli katoaisi. Ihminen ei voi olla olemassa ilman kontrollia, vaikka kontrolli olisikin vain automaattista. Ainoastaan ihminen, jolla on tahto eli jolla on tietoinen kontrolli, voi elää ilman puskureita."

Erään kerran G. joutui selittämään ihmisen muutoksesta hyvin ratkaisevia asioita, koska oppilaitten alkaessa todella muuttua ystävät ja sukulaiset olivat huolissaan. G kertoi: "Te olette lakanneet valehtelemasta, tai ainakaan te ette valehtele yhtä hyvin ja kiinnostavasti kuin aikaisemmin. Se, joka valehtelee hyvin, on kiinnostava ihminen, mutta te olette jo häpeissänne valehtelemisesta. Te kykenette jo välillä myöntämään itsellenne, että on jotain, jota ette tiedä ettekä ymmärrä... Tavallaan he ovat oikeassa. Te olette jo alkaneet kuolla... Täydelliseen kuolemaan on vielä pitkä matka, mutta tietty määrä typeryyttä on lähdössä pois teistä. Te ette voi enää pettää itseänne yhtä rehellisesti kuin aikaisemmin. Olette nyt saaneet esimakua totuudesta".

Politiikan piirissä tunnetaan vain suodatetut totuudet. Kun naamiot putoavat, paljastuu se, mikä on niiden alla. Väärä persoonallisuus on median lemmikki - ja näin ollen, kun media kertoo totuuden, se valehtelee. Miten se voisi kertoa totuuden, kun median "uhriksi" joutunut ei osaa sitä itsekään tehdä. "Tapa persoonallisuutesi, väärä persoonallisuutesi, joka luulet olevasi. Sen on kuoltava, jotta yksilöllisyytesi voisi kasvaa". Poliitikoillemme ja tasavallan presidentillemme voi odottaa median kannalta suurta muutosta, mikäli naamiot putoavat.


Viisas on, ken tuntee muut.
Joka tuntee itsensä, on valaistunut.
Vahva on, ken voittaa muut.
Joka voittaa itsensä, on mahtava.
Rikas on, ken hyvin tyytyy
Jolla on päämäärä, hän kävelee lujaa.
Joka täyttää paikkansa, pysyy turvallisena.
Joka kuolee turmeltumatta, saavuttaa kuolemattomuuden.
 
Lao-Tse

Lähteitä:

P D. Ouspenskyn kirja Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (In Search of Miraculous).

Elonpyörä-lehdessä 1970-luvulla julkaistu D. Cleanin artikkelisarja "Erään mystikon näkemys ihmisestä".

Neljännen tien (esoteerinen) koulu 1980-luvulla.

(c) Tapio Rätt-Seule, 2007
Teosofi, 3/2007, sivut 19-23
Lupa julkaisemiseen saatu kirjoittajalta 14.10.2007


www.neljastiesuomessa.net
22.11.2017