Artikkelit
 

 

Aimo Palomäki:
Okkultinen ihmiskäsitys

Ennenkuin voidaan minkäänlaisella objektiivisuudella lähestyä sellaista aihetta kuin okkultinen ihmiskäsitys, on meidän pakko tehdä selväksi eräitä peruskäsitteitä.

Ensinnäkin sana okkultismi on aikojen kuluessa ja varsinkin länsimailla pahasti vääristynyt ja kadottanut täysin alkuperäisen merkityksensä. Sanalla okkultinen on sellaisenaan hyvin selvä ja yksinkertainen merkitys: salattu tai kätketty. Alunperin se liitettiin sellaiseen viisauteen tai tietoon, jota ihmiselle sellaisenaan ei ollut tarjolla eikä voitu välittää, vaan sen yhteyteen pääseminen edellytti ihmisessä tapahtuvaa muutosprosessia siinä mielessä, että hänelle tulisi mahdolliseksi ymmärtää asioita, joita eivät pelkät aistit ja mieli voineet hänelle välittää. Koska lisäksi sanat, joita käytämme kielellisenä ilmaisuna, ovat peräisin aistikokemuksistamme, ei pelkästään niiden avulla ollut edes mahdollista välittää tietoa asioista, jotka olivat aistien tavoittamattomissa. Mutta aina on tiedetty, että myös tuollaista tietoa on olemassa ja niinpä esimerkiksi uskonnot ovat pyrkineet voittamaan nämä kielellistä ilmaisua rajoittavat vaikeudet pukemalla opetuksensa symboleihin ja vertauskuviin, koska sellaisina niiden katsottiin voivan säilyttää alkuperäinen luonteensa myöskin siinä tapauksessa, että tavallinen tieto ja sen terminologia vuosisatojen kuluessa muuttuu. Symboleja ja vertauskuvia on mahdollista ymmärtää välittömästi ilman kirjaimellista tulkintaa ja juuri siinä on niiden voima vuosituhannesta toiseen. Todellinen okkultismi on samoin ikimuistoisista ajoista alkaen käsitetty tieteeksi, joka käsittelee ilmenneen maailman taustalla olevaa totuutta, joten se ei ole mikään salaperäisyyteen verhottu eksoottinen maailma, jollaiseksi se on haluttu käsittää. Sillä ei ole mitään tekemistä noituuden, ennustamisen, spiritismin tms. kanssa, vaan se edustaa syvällistä viisautta ja tietoa olemassaolon mysteereistä. Se ottaa huomioon elämän yhtenä suurena kokonaisuutena niin näkyväisine kuin näkymättömine maailmoineen. Eri asia on sitten se, että okkultisen tiedon avulla myös monet ns. ylifyysiset kyvyt saavat selityksensä ja vasta tuon tiedon avulla myös ne asettuvat oikealle paikalleen.

Toiseksi meidän olisi ymmärrettävä, että ei ole olemassa mitään yhtä kaikki selittävää okkultista ihmiskäsitystä, sillä kuten sanottu sana okkultinen tarkoittaa salattu ja kätketty, mikä merkitsee sitä, ettei mitään lopullista totuutta tai selitystä voida edes sanallisesti ilmaista ja niinpä voidaankin sanoa, että okkultisten ihmiskäsitystenkin alueella vallitsee moninaisuus varsinkin yksityiskohdissaan. Erilaiset ihmiset eri aikoina ovat päässeet ammentamaan tuota ns. transkendentaalista tietoa ja he ovat sitten puolestaan yrittäneet tuoda julki käsityksensä asiasta. Juuri tästä myöskin johtuu, että on olemassa erilaisia liikkeitä, joiden opetuksiin sisältyy okkultista tietoa. Perimmältään niiden arvo punnitaan vasta siinä, missä määrin ihminen tuon tiedon avulla pystyy kehittämään sisäisiä kykyjään ymmärtääkseen noiden opetusten todellisen merkityksen. I. K. Taimni sanoo kirjassaan "Itsen löytäminen", joka viime syksynä ilmestyi suomeksi, että "todellinen okkultinen elämä alkaa vasta sitten, kun ihminen tulee välittömään kosketukseen niiden todellisuuksien kanssa, jotka ovat hänessä ja hän yhä enemmän on riippuvainen omien sisäisten kykyjensä ja voimiensa kehkeytymisestä ja yhä vähemmän ulkoapäin tulevista tiedoista ja ohjauksesta".

Sitten lainaan eräästä toisesta vastikään suomeksi ilmestyneestä kirjasta. Se on J. G. Bennett'in - englantilaisen matemaatikkofilosofin - teos "Ihminen kriisitilassa".

"Toisin sanoen voimme käsittää ihmisen olennoksi, joka pystyy kehittämään aistihavainnoista riippumattoman sisäisen näkemyksen, mistä hän tosin kehittymättömän tilansa vuoksi ei voi saada kuin välähdyksiä, joiden aitoutta epäillen hän on niistä epävarma, mutta tuo näkemys, hänen saatuaan sen tosipohjaisuudesta lujan varmuuden, voi viedä hänet transkendenttiseen tietoon, mistä hän saa vastauksen perimmäisiin kysymyksiinsä."

Nyt tulemme kolmanteen käsitteeseen, joka tavallisesti okkultismista puhuttaessa käsitetään tai halutaan käsittää väärin, ja se on transkendenttisen tiedon ja fyysisen elämän yhteys. Jos nimittäin sijoitamme transkendenttisen tiedon johonkin sellaiseen ulottuvuuteen itsessämme, että se on täysin erillään kokemukseemme kuuluvista asioista, tulemme helposti epäaidoiksi ja todellisuudelle vieraiksi. Asian pitäisi olla juuri päinvastoin, sillä todellisen okkultisen tiedon pitäisi muodostaa se silta, jonka avulla valtava tavallisen tiedon alue saadaan mielekkäästi yhdistettyä todellisiin arvoihin. Sen tarkoituksena on luoda se synteesi, jonka välityksellä nuo kaksi tähän saakka niin erillään olevaa tiedon aluetta yhdentyvät. Tuntuu siltä, että nykyinen tiede tulee jopa muokkaamaan uuden kielen, jolla ainakin osa noista tiedoista on ilmaistavissa tavalla, jonka nykymaailma voi ymmärtää. Tässä haluan viitata esimerkiksi Neuvostoliitossa tehtäviin ihmisen energiakehotutkimuksiin, jossa okkultismista peräisin olevalle eetteriselle kaksoispuolelle on annettu nimi bioplasmakeho. Myöskin J. G. Bennett on soveltanut tieteellistä terminologiaa selittämään maailmankaikkeudessa toimivia energioita. Samoin hän selittää käsitettä ikuisuus kumouksellisen nykyaikaisesti sanoessaan: "Meidän ei tule pitää ikuisuutta jonakin aikaa 'parempana' tahi 'korkeampana', mihin useimmilla niistä, jotka ovat käyttäneet tuota sanaa Platonin ajoista lähtien, on taipumus. Se ei ole alue, johon meidän olisi paettava ajasta. Meidän olisi pikemminkin pidettävä ikuisuutta loimena, jolle realiteetin koko kaava on kudottu. Aika on kude, joka kutoo sisään- ja ulospäin, mutta elämän kaavan eli realiteetin kaavan muodostavat sekä pysyvä ja muuttumaton ikuisuuden loimi että ajan sukkulan lakkaamaton edestakainen toistunta, lakkaamaton paluu kudokseen".

Pitäessämme mielessämme nämä kolme asiaa: okkultismi sanan merkityksen, käsitysten moninaisuuden ja tarkasteltavamme alueen niveltymisen saumattomasti tähän kokemuksen maailmaan, voimme ryhtyä lähemmin tarkastelemaan sitä ihmiskuvaa, jonka okkultinen tieto meille välittää.

Eräänä perustavaa laatua olevana ideana on silloin pidettävä ajatusta, jonka mukaan luonnossa on olemassa kaksi toisiinsa kytkeytyvää kehityslinjaa. Toinen on biologinen eli muotojen kehitys, joka tapahtuu täysin mekaanisesti biologisten lakien alaisena ja toinen on tajunnan kehitys, johon ihmisellä on mahdollisuus tietoisesti ottaa osaa. Tällainen idea on tavalliselle ajattelulle verraten vieras, mikä johtuu siitä, että tiede on pitänyt koko kehitysprosessia puhtaasti fyysisenä ilmiönä ja sen elämä- ja tajuntapuolta fyysisten muutosten sivutuotteena. Tällöin esimerkiksi muotojen muutokset nähdään ainoastaan muotojen pyrkimyksenä mukautua ympäristöön, kun taas okkulttisen käsityksen mukaan elämä ja tajunta ovat olemassa itsenäisenä prinsiippinä ja juuri niiden kehittymisestä eli evoluutiosta muotojen kautta kohti yhä suurempaa täydellisyyttä on itse asiassa kysymys. Muodot kuolevat ja häviävät, mutta niiden välityksellä toiminut elämä ja tajunta laajenevat yhä enemmän. Okkultisten opetusten mukaan kaikki elämä, jonka näemme ilmenneenä ympärillämme, tulee jumaluuden sisimmästä olemuksesta eli prinsiipistä ja paljastettuaan kaikki mahdollisuutensa se sulautuu jälleen tähän jumalaiseen lähteeseen, eli kuten I. K. Taimni asian ilmaisee: "Kaikki ne ominaisuudet ja voimat, jotka me yhdistämme jumalaiseen täydellisyyteen, ovat olemassa uinuvina eli alkioasteella, kun elämä pulppuaa jumalaisesta alkulähteestään samoin kuin puu on kätkettynä siemeneen. Toimintaan saatettuina ne kehittyvät hyvin hitaasti ulkoapäin tulevien kehittävien voimien sysäyksistä sekä sisältäpäin tulevan jumalaisen tahdon jatkuvasta paineesta. Kun elämä, saavutettuaan täydellisyyden, jälleen sulautuu jumaluuden tajuntaan, kaikki kyvyt ja voimat, jotka kuuluvat tähän erityiseen täydellisyyden asteeseen, ilmenevät täydellisinä".

Tämä ajatus on kaiken okkultisen tiedon lähtökohtana, mikä usein ilmaistaan sanoilla involutio ja evolutio eli kuinka henki involoituu eli kietoutuu aineeseen ja pitkän kehitysprosessin kautta evoloituu eli vapautuu tajuisena alkuolevaiseen. Sanotaan, että tajunta tislaa viisauden niistä kokemuksista, joita elämä moninaisuudessaan tuottaa. Ihmiskunta on okkultisen käsityksen mukaan kehityksessään puolitajuisuuden tilassa eli tajuisuuden kehityksen aamuhämärässä, jossa se pystyy tiedostamaan vain fyysisten aistien sille välittämiä asioita. Ihmisen mieli on ikäänkuin hereillä aineeseen nähden ja hallitsee sitä, minkä me aisteillamme näemme. Mutta ihmisellä on potentiaaliset mahdollisuudet tajuisemmaksi tulemiseen ja vain näiden mahdollisuuksien hyväksi käyttö antaa tarkoituksen ihmisen elämälle. Toisin sanoen biologinen elämä ja sen energiat huolehtivat lajien säilymisestä ja kehittymisestä, mutta ihmisellä on mahdollisuus paljon enempään eli tajuiseksi tulemiseen. Näin voidaankin ihminen nähdä siltana aineen ja hengen välillä muuntamassa elämän energioita tajuisiksi. Se on samalla osa kosmista prosessia, joten kysymyksessä ei ole pelkästään ihmisen omasta pelastumisesta tai henkilökohtaisesta taivasosuudesta.

J. G. Bennett selittäessään Gurdjieffin opetuksia kirjasessaan "Gurdjieff hyvin suuri arvoitus" sanoo, että "eräs tapa ymmärtää ihmisen maanpäällisen eksistenssin syy on se, että hän pystyy elämäntavallaan tuottamaan tiettyjä hyvin korkeaan tavoitteeseen tarpeellisia aineita. Täyttäessään tämän tehtävän ihminen saa korvaukseksi itselleen jotakin katoamatonta. Toisin sanoen ihmisen tehtävänä on muuntaa energioita elämäntavallaan".

Tätä taustaa vastaan voimme määritellä okkultisen filosofian pääideat ihmisestä seuraavaan tapaan:

1. Elämä ja tajunta kehittyvät asteittain kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunnan kautta ja kehitys jatkuu edelleen vielä sen jälkeen, kun ihmisasteen täydellisyys on saavutettu.

2. Jokainen inhimillinen olento on sisimmältään jumalainen ja hänessä ovat piilevänä kaikki ne ominaisuudet ja voima, jotka me liitämme jumaluuteen. Okkultisen käsityksen mukaan me eroamme tuosta kaiken täyttävästä jumalaisesta prinsiipistä siinä, että me olemme yksilöityneitä henkiä, kun taas jumaluus on ääretön. Ero ei perimmältään ole niinkään laadussa ja olemuksessa, vaan ero on ilmenemisasteessa.

3. Näiden piilevien voimien ja ominaisuuksien kehkeytyminen tapahtuu jälleensyntymien ketjussa.

4. Inhimillisen olennon fyysisiä ja muita aspekteja johtavat luonnon lait, jotka toimivat kukin omilla alueillaan. Tämä syyn ja seurauksen kaikki käsittävä laki, joka tunnetaan karman nimellä, tekee ihmisestä oman kohtalonsa mestarin ja onnellisuuden tai kurjuuden aiheuttajan itselleen.

5. Samoin kuin muotojen kehitystä kasvi- ja eläinkunnissa voidaan kiihdyttää käyttämällä hyödyksi biologisia lakeja, voidaan ihmisen kehitystä tajunnallisesti kiihdyttää suuresti soveltamalla mentaalisia ja henkisiä lakeja, jotka vaikuttavat omilla tasoillaan.

6. Ihmisen fyysinen olemus on yksi ihmisen käyttövälineistä, jonka monet hienommat energiat elävöittävät ja jotka muodostavat omat käyttövälineensä aina henkisiä olemuspuoliamme myöten siten, että hienommat ja korkeampijaksoisesti värähtelevät olemuspuolemme läpäisevät karkeammat käyttövälineemme. Okkultinen filosofia käyttää yleensä seitsenjakoa selittäessään ihmisen rakennetta henkiseltä tasolta alas aineen kenttään, jolloin siis nuo vähemmän aineelliset olemuspuolemme läpäisevät ja elävöittävät aineellisemmat verhomme.

Voidaan sanoa, että tämä on ns. klassillinen kaava okkultisesta ihmiskäsityksestä ja tyypillinen idän näkemys ihmiskehityksestä. I. K. Taimni käsittelee kirjassaan "Itsen löytäminen" suorastaan mestarillisesti tältä pohjalta ihmisen ongelmaa hänen etsiessään vastausta perimmäisiin kysymyksiinsä. Mielestäni kirja edustaa paitsi okkultista perinnettä myöskin joogafilosofian todellista luonnetta.

Mutta okkultista ihmiskäsitystä voidaan lähestyä myös toisella tavalla ja toisenlaisella terminologialla. Seuraavan tarkastelun pohjana on J. G. Bennettin luentosarja "Tutkimus ihmisestä" sekä hänen kirjansa "Ihminen kriisitilassa". Jos ajattelemme, mistä kaikesta ihminen koostuu, niin voimme todeta, että fyysisinä olentoina me olemme osa maasta, josta ihmisruumiinkin raaka-aineet ovat peräisin, vaikka ne ovatkin hyvin pitkälle organisoituneita ja hyvin monimutkaisia rakenteita. Aina on sellaiset aineet kuin maa, ilma ja vesi tunnettu ruumiimme raaka-aineina. Mutta ruumiilla on myös sille kuuluva kaava ja se on äärimmäisen mutkikas koneisto, jonka suorittamiin toimintoihin verrattuna äärimmäisen tarkkaan järjestetty tehdas on yksinkertaisempi kuin lapsen leikkikalu.

Ihmisruumiin rakentamista ohjaavat ja johtavat kemialliset aineet, jotka ovat geeneissä ja sukusolujen kromosomeissa ja ne uudistuvat kaikkialla kasvavassa kehossa. Vaikka näiden kemiallisten aineiden lähettämiä sanomia on voitu jossakin määrin saada selville, se ei merkitse, että olisimme juuri lainkaan päässeet lähemmäksi sitä käsitystä, miten tuo kokonaisuus on muodostunut ja kuinka on mahdollista, että tuollainen kaava on voinut aikaansaada monimutkaisen ihmisruumiin.

Sen johdosta, että jossakin määrin on pystytty selvittämään näiden sanomien toimintatapaa, ajatellaan oltavan lähellä sen ongelman ratkaisua, kuinka ruumis kokonaisuudessaan on muodostunut ja pantu kokoon. Todellisuudessa asia ei ole näin, kuten viime aikoina tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet. Niiden perusteella on jo melkoisella varmuudella päädytty vanhaan okkultiseen näkemykseen ihmistä ympäröivästä ja läpäisevästä energiakentästä, jonka ajatellaan olevan sen välittäjämekanismin, joka ohjelmoi ja ohjaa fyysisen ruumiin toimintoja. Sille on neuvostoliittolaisissa tutkimuksissa annettu nimeksi bioplasma- eli energiakeho ja sitä pidetään paitsi kaikkea elollista läpäisevänä energiavastaavuutena myöskin siltamekanismina mm. mielen ja aivojen välillä. Okkultisen tiedon mukaan se on myöskin fysiologisen organismin kohtu tai muotti, johon fyysinen ruumiimme on valettu ja johon se sisältyy, ja joka myöskin vastaa sen elävyydestä.

Mutta tämäkään ei vielä riitä. Sikiämishetkellä virtaa uuteen olentoon myös ns. sieluainetta, kuten J. G. Bennett sitä nimittää. Se on sielun raaka-ainetta, jolla on kyky vastaanottaa kokemuksia. Se on aluksi järjestymätöntä, mutta juuri sikiämishetki vetää sitä puoleensa. Ihmisen koko elinajan tapahtuu tässä aineessa muuttumista, mutta sitä voidaan hankkia myös lisää. Se koostuu energioista, jotka ovat sensitiivisiä eli antavat meille mahdollisuuden tiedostamisprosessiin, ja jotka jollakin tavoin vetävät puoleensa kokemuksia ja säilyttävät niitä. Tämä sieluaine menettää alkuperäisen laatunsa sen johdosta, että se kerää itseensä ulkomaailmasta tulevia kokemuksia. Tätä näin syntyvää koostumaa sanotaan persoonallisuudeksi eli ihmisen ilmeneväksi puoleksi. Tämä ei muodostu sikiämishetkellä, vaan alkaa kehittyä vasta sen jälkeen. Siksi se ei kuulu ihmisen synnynnäiseen osaan. Juuri tämä persoonallisuus peittää alleen ihmisen todellisen osan, jota sanotaan ihmisen todelliseksi Itseksi tai omaksi yksilöllisyydeksemme.

Näin ollen okkultisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisessä on kaksi itseä: jokapäiväinen kokemusperäinen itse eli persoonallisuus ja todellisempi sisäinen Itse. Tämä todellinen Itse ei siis ole lainkaan sama kuin se, minkä kokemusperäisesti tunnemme eikä se myöskään voi ilmentää itseään niinkauan kuin ajattelemme kokemusperäisen itsemme olevan ainoan.

Juuri tässä on tavallisen ihmisen ongelma.

"Kun persoonallisuus on tilassa, jossa tavoiteltu toiminta on melkein kokonaan ajan kaltaista, ts. mekaanista ja kausaalista" - sanoo J. G. Bennett - "niin toimintamme ja kokemuksemme liittyvät ruumiin automaatioihin. Kun sen suunta muuttuu ja kohdistuu ikuisuuteen, persoonallisuuteen liittyvät kokemukset tulevat tajuisemmiksi. Se voi päästä kynnykselle, jossa sillä on mahdollisuus käyttää valintakykyä. Itse ruumis on automaatti ilman valintamahdollisuutta ... Kun persoonallisuus toimii ruumiin tasolla eli unitilassa, se mukautuu automaatioon, mutta kun se herää ja lähestyy kohtaa, jossa se on riittävän tajuinen suorittaakseen valinnan, siihen tulee mukaan ajaton eli ikuinen elementti, joka voi pysyä erillään ympäristöstään tai tapahtumista ... Jos valinta kohdistuu ikuisiin arvoihin, sen tulos lisää perusolemuksen potentiaalisuuksia - eli mahdollisuutta todellisen Itsen ilmenemiselle - mutta jos se kohdistuu ajallisiin arvoihin, sen tulokset pysyvät persoonallisuudessa."

Kun tähän vielä lisätään idea, kuinka tämä kokemusperäinen minämme, jota sanotaan persoonallisuudeksi erilaisten kokemusten paineessa jakaantuu lukemattomiksi pikkuminuuksiksi, joista kukin haluaa ottaa isännän aseman, ymmärrämme, ettei niiden varassa eläminen voi aikaansaada perusolemuksen kasvua. Mutta okkultisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisellä on mahdollisuus enempään. Se vaatii kuitenkin tietoista ponnistusta päästä tajuisempien vaikutteiden alaiseksi. Okkultista viisautta ei ihmiselle anneta, vaan se täytyy voittaa. Sanotaan, että ihmiskunnalle on aina ollut tarjolla tätä opetusta sisäistä kypsymistä varten. Tuo opetus on peräisin tajuisesta ihmiskunnasta, heiltä, jotka ovat saavuttaneet valaistumisen tilan.

J. G. Bennett sanoo, että vaikka meillä on useita minuuksia, meidän ei ole vaikea muodostaa käsitystä ihmisestä, jolla on yksi minuus, joka on vapaa jakaantuneisuudesta ja ristiriidasta. Ei ole edes vaikea muodostaa käsitystä ihmisestä, joka on kaikkina tärkeinä ja ratkaisevina hetkinä hereillä ja jolla on kyky määritellä tekonsa vapaan valinnan mukaisesti ja tietäen, mitä on tehtävä. Voimme myöskin käsittää, että ihminen voisi hankkia enemmän sellaista meiltä salassa olevaa tietoa, minkä avulla hän kykenisi toimimaan tehokkaasti tiettynä ajanjaksona ja aikaansaamaan tarkoittamiaan tuloksia. Tällainen ihminen olisi korkeammalla olennan tasolla kuin mihin kukaan meistä voisi päästä. Hänen kykynsä ja tietonsa olisivat suuremmat kuin mikä meille on mahdollista. Saatamme myös olettaa, että tuollainen ihminen voisi saavuttaa sellaisen kehityksen tason, joka antaisi hänelle ei vain niitä kykyjä, jotka me erheellisesti laskemme itsellemme kuuluviksi, vaan sellaisiakin kykyjä, joiden mahdollisuudesta meillä ei ole aavistustakaan. Voisimme liittää noihin kykyihin kuuluvaksi kyvyn saada transkendentaalista tietoa ts. tietoa, joka ylittää kaiken sen, mihin voimme päästä aistiemme ja mielemme välityksellä".

Okkultisen perinteen mukaan maan päällä olevan ihmiskunnan kehitystä johtaa täydellisistä inhimillisistä olennoista muodostunut okkultinen hierarkia. Nämä olennot ovat vapauttaneet itsessään ylimaalliset voimat ja kyvyt, joista meillä ei ole käsitystä nykyisellä kehitysasteellamme.

He ovat jatkuvassa ja läheisessä kosketuksessa toisiinsa ja maailman tapahtumiin ja johtavat sitä täydellisellä tiedolla ja viisaudella jumalaisen suunnitelman mukaan.

Nyt tietysti herää kysymys, miksi sitten on sotia ja hirmutöitä, miksi niin paljon inhimillistä julmuutta ja kärsimystä. Se johtuu siitä, että ihmistä ei voida unitilassaan auttaa. Tajuinen ihmiskunta ei pakota ihmistä kehittymään, sillä ihminen on luotu kehittymään oman havaintokykynsä ja ymmärryksensä mukaisesti ja tätä tarkoitusta varten ihmiskunta saa vaikutteita taiteen, kirjallisuuden, uskontojen ja esoteeristen opetusten välityksellä. Ja aivan ilmeisesti myös se, että ihmiskunnalle on viime vuosikymmenien aikana paljastettu melkoinen määrä okkultista tietoa ihmisen aisteista riippumattomista kyvyistä, joita jo nyt tutkitaan vakavasti tieteenkin piirissä, kuuluu osana tähän kehityssuunnitelmaan.

Jos katsomme ihmistä persoonallisuuden kannalta, voimme Gurdjieffin tapaan todeta, että "ihminen on ei-mitään josta voi tulla jotakin". Jos taas katsomme ihmistä hänen henkisistä potentiaalisuuksistaan käsin voimme sanoa "tulkaa siksi mitä olette".

Ilmeinen paradoksi, jota kannattaa miettiä.

Elonpyörä, 1/1973, sivut 3-6, 42-47
Lupa julkaisemiseen saatu 06.02.2007.


www.neljastiesuomessa.net
22.11.2017