Artikkelit
 

 

Bey Heng
Muuntumisen tiet - työ itsemme hyväksi

Olemme mukana jännittävässä prosessissa, jossa kaikki koko ajan muuttaa muotoaan. Meitä ympäröivässä universumissa on meneillään valtavan muuntuminen, tuhannet aurinkokunnat linnunradoissa etsivät muotoaan. Oma aurinkomme räjähtelee ja liekehtii rajusti säteillen energiaa maapallollemme. Kotiplaneettamme on kohtalaisen rauhallinen, mitä nyt maanjäristyksiä ja pyörremyrskyjä syntyy. Me elämme laman, terrorismin ja vilkkaan teknisen kehityksen kautta. Kulutamme liikaa tämän maapallomme rikkauksia ja olemme erityisen innostuneita keräilemään aineellista omaisuutta haltuumme.

Mielenkiintoinen ja ehkä vaikeaselkoisin muuntuminen kohdistuu meihin itseemme ja sitä kutsumme elämiseksi. Sikiämisestä kasvuun, rappeutumiseen ja sen jälkeen aineelliseen kuolemaan johtavan prosessin aikana kurottaudumme johonkin outoon määrittelemättömään asiaan, jota kutsumme henkisyydeksi. Emme kuitenkaan tiedä mitä se olisi. Meille on kehittynyt mieli, joka kehollisen muuntumisen ohessa hamuilee aineellisesta kehitettyjen keinojen avulla vaikeasti määriteltävää henkistä aluetta, elämyksiä, kokemuksia, luovuutta, rakkautta ja mitä ne olisivat?

Aineellinen prosessi meissä etenee jonkin meissä olevan geenikaavan mukaan. Kun huolehdimme sopivasta ravinnosta kehoomme, hengitämme palamiseen tarvittavaa happea ja välillä lepäilemme ponnistuksistamme, kasvumme ja rappeutumisemme tapahtuu tahdostamme riippumattomasti. Toisin on muuntuminen henkisessä elämässämme. Tietoisuutemme siitä on hataraa, ja edistyäkseen se edellyttää vaivannäköä ja ponnistelua. Vaikeuksista riippumatta suuri osa ihmisistä pitää henkistä muuntumistamme arvossa ja katsoo sen nykyisin olevan tärkeimmän muuntumissuunnan. Enää ei riitä, että meistä tulee pitkiä, nopeita, että osaamme hypätä korkealle tai että istumalihaksemme palvelevat meitä hyvin. Kaipaamme jännitystä, seikkailuja ja laitteita, koneita joiden välityksellä suorituskykymme moninkertaistuu. Rakentamamme yhteiskunnat ovat kehittäneet välineitä, joiden avulla ajankäyttömme on vapautunut raskaan työn tekemisestä, tilalle on järjestetty "liikuntoa", viihdettä ja "hyvinvointia". Yhteiskunta on ottanut huolehtiakseen monet hankalat asiat kuten mm. kasvatus- ja opetustoimen, terveydenhuollon, vakuutukset, liikennepalvelut ja hautaamisen. Suurella joukolla meistä on helppoa elää. Kaipaamme myös ihmisläheisyyttä, jotain outoa, määrittelemätöntä.

Onko tämä muuntuminen oikeissa uomissa? Emme havaitse muuntumisen kokonaisuutta, koska prosessi etenee ihmisen näkökulmasta katsoen hitaasti. Elinaikamme on lyhyt ja muuntuminen sen aikana tajutaan pääasiassa vain meissä itsessämme. Hahmottumassa on moraalisia ja eettisiä sääntöjä jotka muodostavat "koulukuntia". Osa koulukunnista on järjestäytynyt. Uskonnot ja jotkut "ideologiat" tunnemme hyvin, mutta suurin osa mielemme mahdollisuuksista on edelleen hajallaan ja henkinen muuntuminen on vapaamuotoista ja arvaamatonta. Suullinen, kirjallinen ja sähköinen viestintä on koonnut kulttuureita, jotka tekevät lyhyen elämisen aikana mahdolliseksi saada yhteys myös ajan ohi prosessiin pitkäaikaista kestoa. Kaikkea ei enää tarvitse aloittaa aina alusta.

J.G. Bennettin kirjoittama kirja "Muuntumisen tie" herättää ajatuksia. Bennett kysyy miten tätä elämäämme tulisi elää, mikä olisi tärkeää? Millaista muuntumisemme tulisi olla? Hän kokee, että elämällä on tarkoituksia ja pohtii sitä eroa joka on meidän olentamme laadun ja sen olennan tason välillä joka meissä tulisi olla!

Millaista elämisen tulisi olla?

Kysymyksen voi asettaa joko itsensä kannalta tai laajemmin kosmisesti. Todennäköisesti vastaus on sama näkökulmista riippumatta. En ole erillinen ympäristöstäni ja onko elämä luotu vai sattumalta syntynyt, ei voi ratkaisevasti vaikuttaa siihen millaista hyvän elämän tulisi olla. Hyvä elämä on laaja käsite mutta sillä on myös joitain perussääntöjä. Säännöt nousevat meistä itsestämme ja kanssaihmisten elämästä. Elämä on jakamaton kokonaisuus ja minun elämäni on samaa yhtenäistä elämää muun elämän kanssa. Olemme täysin riippuvaisia muusta elämästä ja se tekee meidät myös vastuullisiksi siitä, kuinka tuohon muuhun elämään suhtaudumme.

Varsinainen heräte tulee vastaan jo kirjan ensimmäisellä sivulla kun Bennett toteaa: "yhteiskuntamme varsinainen tavoite näyttää olevan ottaa pois ihmisiltä vastuu heidän elämästään ja teoista". Tilalle tarjotaan hyvinvointia, "helppoa elämää", mukavuutta ja viihdettä! Bennett esittää että muuntuminen, kehitys, henkinen kasvu, tajuinen eläminen, tai millä ilmaisulla tahansa tällaista halutaan luonnehtia "tulee johtaa meitä vapaiksi ja vastuulisiksi yksilöiksi, joka kykenevät ohjaamaan omaa elämäänsä korkeimman objektiivisen hyvän suuntaan".

Mitä se olisi? - Mistä on kysymys?

Elämisen laadun kannalta tarpeeton kulutus ja holtiton rahan käyttö velkaa ottaen on varmasti vastuun siirtämistä tulevaisuuteen ja pois vallitsevasta hetkestä. Käytännössä tämä on ehkä myös ylensyöntiä, kohtuutonta herkuttelua ja itsetunnon korjaamista ulkoisen olemuksen ehostamisella ja vaatteilla. Todellisuutta ei haluta nähdä, vaan sitä paetaan pahimmillaan alkoholiin, huumeisiin, tupakkaan ja peliriippuvuuteen. Samaan ryhmään kuuluu työn vieroksunta ja viihteen asettaminen ajan käytössä hallitsevaksi. Onnen ja hyvinvoinnin näkeminen pääasiallisesti aineellisena hyvänä, joutilaisuus ja siitä seuraava korostettu egoismi ja narsismi eivät rakenna läheisiä ihmissuhteita. Rauhoittavan yksin olemisen tilalle syntyy yksinäisyyttä, pahaa oloa, rasittavia ihmissuhteita ja pyrkimystä toisten arvosteluun. Toisia syyllistetään mielellään omista mokauksista ja ulkoiseen esiintymiseen pesiytyy pinnallista mielistelyä ja imartelua. Rehellisyyden ja avoimuuden puute kostautuu luottamuspulana kaikkeen ja siihen että tuntee todellisuudessa itsensäkin ulkopuoliseksi, jopa epäluotettavaksi. Tyytymättömyys pääsee pesiytymään elämään ja kierre jatkuu.

Olemme ristiriitaisessa tilanteessa!

Yhteiskunnan tavoitteena on "hyvinvointi", helppo elämä, työn vieroksuminen, viihteen tuominen työn tilalle. Meistä tehdään irrallisia yksilöitä, jotka eivät ole riippuvaisia toisistaan ja vastuullisia muille tekemisistään. Meidän tulee vain oleilla ja kuluttaa aikaa sopivalla tavalla. Kehoa tulee säästää työltä ja rasituksilta, korvata se "liikunnalla ja urheilulla", virkistyä "jännittävillä" seikkailuilla ja ottamalla riskejä. Parasta elämää olisi tämän ajattelun mukaan ison lottovoiton reipas kuluttaminen! Hyvää elämää ei voi olla se, että jo lapsena pääsemme kiinni hyvään viihteeseen ja että elämämme kuluu lähes huomaamatta viihtyisästi loppuun. Tulisikohan meidän herätä edes kuolinvuoteella? Miksi ja miten tähän on tultu? Mitkä ovat ne keinot tai asiat, jolla yhteiskuntamme tuota tavoitettaan johtaa? Mikä tai ketkä hyötyvät siitä, että ryhdymme elämään mukavasti ja vastuuntunnottomasti? Ison lottovoiton kuluttaminen ilmaisee mistä tällainen kehitys on peräisin. Kenen etuja runsas kuluttaminen palvelee? Onko meistä tulossa jatkuvasti kasvavan kulutuksen sopuisia palvelijoita? Onko tällainen tilanne aikanaan vallinneen köyhyyden ja raatamisen jälkeinen tilapäinen ilmiö, vai onko "tarkoituksenmukainen ja arvokas elämä" todellakin joutilaisuutta ja tehokkaasta kulutuksesta riippuvaista kulttuuria? Tulee mieleen luonto ja Linkola.

Mitä on "oman elämämme kannalta korkein objektiivinen hyvä?"

Olemme jokainen erilaisia ja erilaisissa olosuhteissa kasvavia. Ei siis voida määritellä yhteistä korkeinta objektiivista hyvää. Se on jokaiselle yksilölle erilainen. Jokaiselle on olemassa korkein objektiivinen hyvä, mutta se on etsittävä ja jokaisen tulee se itse löytää. Me olemme tai meistä tulisi kasvaa persoonallisuuksia. Kysytään myös onko tuon "korkeimman objektiivisen hyvän" etsiminen ja löytäminen tärkeää? Kysymyksen voi myös muotoilla, onko mahdollisimman hyvä elämä tärkeää? Onko sillä mitään väliä millaisen elämän täällä ajassa vietämme? Jos emme itse ole kiinnostunut elämämme laadusta, koen laadun merkityksen tärkeäksi itse elämälle, evoluutiolle. Emme ole erillinen saareke elämässä. Olemme omalla elämällämme vastuussa kokonaisuuden laadusta, elämän laadusta. Jättäessämme oman elämämme kehitysvammaiseksi, jätämme käyttämättä potentiaalisuutemme, mahdollisuutemme kehittyä ja se koskee myös läheisiämme. Toisin sanoen, meidänkin elämämme huononee jos elämme elämän laadusta piittaamattomassa joukossa. Paikallinen kulttuuritaso pyrkii nostamaan mukaansa niitä jotka elävät sen alapuolella. Ne jotka elävät keskimääräistä kulttuuritasoa sisältörikkaampaa elämää ovat vastaavasti vaarassa liukua alaspäin.

Ken Wilber on kirjassaan "Kaiken lyhyt historia" kohottanut itsensä katsomaan ongelmaa globaalisti. Hän katsoo, että Henki toteuttaa, ilmaisee itseään evoluutiossa. Välineenä tässä itsensä paljastamisessa on täällä maapallolla elämä ja sen kehittyneimpänä viestittäjänä olemme me ihmiset. Muuntuessamme tuomme ilmi evoluutiota, sen tilaa. Henkinen kehityksemme täällä kertoo kaunistelematta kuinka paljon tai kypsästi Henki voi kauttamme ilmaantua. Henki toimii keskuudessamme evoluutiona ja me jokainen olemme välineitä tuossa työssä. Voimme muuntuen ylittää itsemme, sisällyttää itseemme nuo ylitykset tai palata yleiseen tasoon ja liukua sen mukana.

ITSE ASIAAN!
Henkinen muuntuminen

Ohjetta tai neuvoa siihen, millaiseksi meidän tulisi elämämme aikana henkisesti muuntua, ei voida antaa. Mahdollisuuksia on liian paljon, on suuntia ja tasoja joita ei kyetä määrittelemään. Bennett sanoo yksinkertaisinta elämää "vegetatiiviseksi". Sairaaloissa puhutaan joskus "vihanneksista". Osa meistä ihmisistä käyttäytyy usein varsin eläimellisesti, täysin itsekkäästi vaistojen alaisena. Valtaosa ihmiskunnasta on muodostanut yhteiskunnan, jolle on kehittynyt yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä, moraalia. On olemassa "hyvää" ja "pahaa". Paha on pääasiassa itsemme ulkopuolella ja meistä olisi hyvä jos paha hävitettäisiin. Itsessäkin näemme joskus pahaa ja pyrimme pitämään sen passiivisena. Kehityksen, asioiden paranemisen, muuntumisen tulee tapahtua meidän ulkopuolella. Tätä ajattelutapaa kutsuu Bennett "psykostaattiseksi". Useimmat maailman suuret poliitikot ja organisaattorit ovat psykostaattisia. Pieni vähemmistö meistä ihmisistä kokee, että muuntumisen, kehittymisen täytyisi tapahtua meissä itsessämme. Ymmärretään, että emme kykene muuttamaan toisia ja että ainoa muuntuminen hyvän suuntaan on tapahduttava meissä. Tuon tarpeen kasvaessa pakonomaiseksi alkaa tapahtua. Astumme "kineettisyyden, muuntumisen tielle". Teitä on paljon ja ne ovat hyvin erilaisia. Olemme nähneet kuvia vuoresta jonka huipulle eri polkuja pitkin nousee lukuisia ihmisryhmiä. Polkuja on paljon, kukin ryhmä on valinnut omansa. Emme tiedä millaisia polkuja on vuoren toisilla sivuilla. Oleellista on suunta ja kuinka määrätietoisesti sitä kuljetaan. Evoluutiossa on arvaamattoman paljon mahdollisuuksia.

Mitä polkua kulkisimme?
Mielen hallinta

Harmonisen muuntumisen yksi perusedellytyksistä on että saamme mielemme ainakin jonkun asteiseen hallintaamme. Mielemme on elämisen laadun keskeinen työväline, joka hämmästyttävää kyllä, käy itsenäisesti, ohi isäntänsä, ohjailemaan elämisemme mahdollisuuksia. Kahlittu egoismi ja narsismi antavat edellytyksiä tasapainoiselle muuntumiselle, mutta niiden päästessä hallitsemaan toimintojamme kehitys kääntyy kielteiseksi. Mielen hallinnan perusta on kyky sen hiljentämiseen ja vallitsevassa hetkessä läsnä olemiseen. Hiljaisuus on ulkoista tai sisäistä. Hiljentyminen - "meditaatio" - voi olla perusteiltaan mystistä tai profaania. Mystisessä meditaatiossa intensiivinen kurottautuminen ylimaalliseen nostaa mielen tasoa. Näin saavutettua tasoa ovat mystikot eri aikakausina ylistäneet ihmisen kokemiskapasiteetin hienoimpana ilmentymänä. Profaanissa meditaatiossa karsitaan mielestä pois kaikki levottomasti, hajallisesti ja hallitsemattomasti rönsyilevät kokemiset. Näin saavutetaan kokemukseton vapaa tajunnan alkutila. Tälle tilalle on annettu eri kulttuureissa monia eri nimityksiä. Lännessä Maslow (1908 - 1970) kutsui sitä "huippukokemukseksi" jossa on suuri onnellisuuden ja autuuden sävytys. Totaalisessa hiljaisuudessa minuus on poissa ja siinä paljastuu tietoisuus elämästä, hengestä, puhtaana ja syvänä. Olemme osa elämää kokonaisuutta, ykseyttä tavalla joka koskettaa jotain täydellisesti tavallisen arkielämän ulkopuolella olevaa tasoa. Meditoinnista on suoritettu lukuisia tieteellisiä tutkimuksia ja osoitettu, että sillä voidaan ehkäistä sairauksia ja lisätä henkistä hyvinvointia. Nykytilanteessa on meditaation mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen sairauksien hoitotyössä taloudellisesti suurta tuhlausta.

Tiedon hankinta ja tietojen rationaalinen käyttäminen on ollut keskeinen kehitystie aineellisen elämän ehtojen parantamiseksi. Perustavia asioita ovat olleet tulen kesyttäminen palvelukseemme ja pyörän keksiminen liikkuvuuden parantamiseksi. Viime vuosisatoina nopea tekninen kehitys, tuotannon tehostaminen ja automatisointi ovat antaneet suurelle osalle ihmiskuntaa aineellisen hyvinvoinnin. Meillä on vapaus monenlaisten palvelujen hyödyntämiseen ja itsemme ilmaisuun. Teknisen kehityksen nopeus on vakavasti hämännyt ihmismieliä ja monet näkevätkin sen elämisen ainoana tärkeänä muuntumistienä. Suunnaton into tavaraan on hämärtänyt ajatusmaailmaamme ja elämisen taso uhkaa jäädä elintason paranemisen varjoon. Emme osaa enää iloita siitä mitä meillä on, vaan kaipaamme sitä mitä meillä ei ole. Muovilelujen suuri määrä haittaa jo aitoa leikkimistä. Tekniikka on todellisuudessa hyvä apuväline johonkin muuhun. Tiedon määrän, loogisen ajattelutavan ja järjen käytön arvostus on vaarallisen korkealla.

Kanssakäymisen eettinen taso, toisten hyväksyminen ja palvelu ovat yksi erinomainen muuntumisen suunta. Perheen ja lähisuvun piirissä korkeatasoinen eettinen käyttäytyminen on ollut ihmiskunnan kehityksen välttämätön edellytys. Hyvinvoinnin nopea kehitys on rapauttamassa tätä elämän perustaa ja palvelujen siirtyminen yhteiskunnalle tai maksullisiksi on osalle ihmiskuntaa vaarallista. Antaessaan saa ja epäselväksi jää kumpi saa enemmän, antaja itse vai palvelua tai vaikkapa toiselta aikaa vastaanottava. Hyödykkeiden ja tavaroiden yletön paljous on sekoittanut suhteemme antamiseen ja saamiseen. Läheisten ihmissuhteiden arvostus on hiipunut omaisuuksien peittämäksi. Elämä on ykseys ja kanssaihmiset ovat kanssamme samaa elävää kokonaisuutta. Sen mitä teemme toisille, teemme myös itsellemme. Jokapäiväinen elämämme tulee olla läsnäoloa myös toisille. Auttaessamme toisia, autamme itseämme. Kokiessamme toisen ihmisen häiriöksi, olemme itse häiriintyneitä. Ponnistelussa väsyminen on luonnollista mutta ärtyminen ja kiukustuminen keskenkasvuisuutta. Todellinen kuunteleminen on läsnä olemisen keskeinen asia.

Itsetuntemuksen lisääminen

Vakava asia on, ettemme tunne itseämme ja elämänkatsomus on puuroutunut. Olemme erilaisten "direktiivien" ohjauksessa ja ne muodostavat toimintakehykset. Eläessämme niiden puitteissa olemme "hyviä ihmisiä". Aavistamme, että meissä olisi potentiaaleja, mutta niiden esille saaminen ja kehittäminen on liian vaivalloista, jotta siihen viitsisimme ryhtyä. Mahdollisuutemme muuntumiseen ovat liian epämääräistä ja käsityksemme niistä hämäriä. Mielemme on hienovarainen laite. Mieli on hyvä renki mutta huono isäntä. Valitettavasti se ei aina ole hallinnassamme vaan sen omatoimiset harharetket teettävät meille suuria harmeja. Mielemme hairahtuu kehomme egoistisiin ajatuksiin ja vie meidät pois vallitsevasta hetkestä menneisyyden päivittelyyn ja tulevaisuuden unelmointiin. Syntyy katkoja todelliseen elämään. Vapaus on vaikeaselkoinen käsite. Gurdjieff määritteli "ensimmäiseksi vapaudeksi" sen, että olemme riippumattomia mieluisien asioiden tavoittelusta ja karttamasta meille vastenmielisiä asioita. Vapaus ei ole mahdollisuutta mielenjohteiden seuraamiseen vaan riippumattomuutta tarpeettomista sidonnaisuuksista.

Yhteisössä vallitsevien tapojen seuraaminen luo näennäismoraalin ja omatunnon lait. Todellinen oikeudentunto ja etiikka ovat usein omaksuttuja tapoja vaativampia. Kanssaihmisten toimien arvosteleminen ja piilotajuinenkin tuomitseminen paljastavat syvemmän oikeudenmukaisuuden. Meillä on taipumus arvioida itseämme tavoitteidemme ja toisia heidän tekojensa mukaan. Voimme luottaa toisiin ihmisiin vasta kun itse olemme luotettavia.

Egon valjastaminen muuntumiselle

Ymmärrän egoismin oman edun hoitamiseksi. Oman edun hoitaminen on välttämätön velvollisuutemme terveeseen rajaan saakka. "Voidakseen olla hyvä altruisti, täytyy ensin olla hyvä egoisti", on lainaus Gurdjieffin ajatuksista. Liika egoismi on kuitenkin tuhoavaa. Elämme aikaa, jolloin järjestelmää hallitsee egoismi. Se on sokaissut meitä tukeutumaan tarpeettoman tavaran hankkimiseen, mukavuudenrakkauteen ja elämämme kuluttamiseen viihteeseen. Me olemme jo hyviä egoisteja ja meidän tulisi kasvaa hyviksi altruisteiksi. Tie on lavea ja tienhaaroja tiheässä. "Pysyvä" minä on harhakuva. Tänään on kaksikymmentä vuotta sitten olleesta minuudesta jäljellä vain nimi, sosiaaliturvatunnus ja joitain muistikuvia. Kehoa on käytettävä, ravittava ja puhdistettava. Kohtuuton ylirasittaminen on yhtä vaarallista kuin sen liika säästäminen tai mukavuudenrakkauden päästäminen hallitsevaksi. Kehoamme tulee kunnioittaa, kuunnella ja tarvittaessa auttaa korjautumaan.

Rehellisyys ja avoimuus

Heräämisen ja kasvun tiellä suurin este on, ettemme ole hereillä, tajuissamme vaan nukumme "ruususen unta" hyvinvoinnissamme. Huijaamme itseämme ajattelemalla että olemme tarmokkaita ja aikaansaavia. Aineellinen vaurautemme synnyttää meihin harhaisia mielikuvia onnellisuudesta. Onnemme ei ole todellista, sen sijaan voisimme saada tuon onnellisuuden - rauhan - aikaan tajuisella ja tietoisella elämän asenteella. Emme halua herätä todellisuuteen. Olemme kaikki keskentekoisia siihen nähden mitä voisimme olla. Usein on vaikeaa löytää syvintä itseämme. Meissä on monia ja alati muuttuvia minuuksia ja tahtomme ja tietoisuutemme joutuu kätkeytymään ulkonaisten olosuhteiden varjoon. Itsetuntemus ja rehellisyys ovat peilejä, joita on seurattava muuntumisen edetessä.

Taide kaikissa muodoissaan on edellyttänyt tekijältään henkistä muuntumista. Taide on aineen ja hengen yhtenäistämistä. Elämyksiä, kokemuksia, ajatuksia ja tunteita pyritään kuvaamaan aineellisin keinoin. Taidetta annetaan ja vastaanotetaan. Luova tai esittävä taide vaatii lahjakkuutta, harjoittelua, ponnistelua ja määrätietoista työtä. Parhaassa tapauksessa vastaanottaja saa ainutlaatuisia kokemuksia jossa estetiikka ja taitavuus yhdistyvät rikkaaksi elämykseksi. Luovuuden kehittäminen on muuntumista parhaimmillaan. Eräät ajattelijat ovat väittäneet, että elämisen syvin tarkoitus on muuntaa ainetta - "perunamuusia" - henkiseksi energiaksi, rakkaudeksi.

Viestintä voi olla tietotason nostamista, mutta myös ymmärryksen laajentamista. Ymmärtäminen on tietämisen kypsempi taso. Ymmärtäminen on tietojen järjestämistä kokonaisuuksia tajuamaan. Kun ymmärrystä käytetään elämää palvelemaan, voidaan sitä kutsua viisaudeksi. Tekninen kehitys on valtavasti laajentanut viestinnän mahdollisuuksia. Voimme olla yhteydessä kanssaihmisiimme ajasta ja paikasta riippumattomasti. Tärkeäksi muuntumisen alueeksi tulevat lähimmät vuosikymmenet osoittamaan viestintä- ja vastaanottokyvyn lisäämisen ja monipuolistamisen. Suuri osa yhteyksistä on verkottumassa. Perinteiden siirtäminen sukupolvelta toiselle on saanut uudet ulottuvuudet. Eri perinteiden vertaileminen maailmalaajuisesti on tullut mahdolliseksi. Vuosisatoja olemme olleet suuresti paikallisten kulttuurien vaikutusten alaisia. Tämä turva ja sidonnaisuus on hiipunut. Maailmanlaajuinen viestintä vaikuttaa erityisesti nuorisoon. Turvallisten ajatusmallien rikkoutuminen näkyy tuottavan terrorismia ja rikkoo pienessä piirissä perhesuhteita. Rikkinäistä nykytilannetta voi luonnehtia murrosikäisten kulttuurien törmäilyksi, johon pääsyy on nopeasti kehittynyt viestintä.

Usko ja uskonnot ovat yksi muuntumisen arvokas tie. Usko on vakaata luottamusta elämän perusteisiin, uskonnot lahjakkaiden ihmisten uskostaan laatimia hypoteettisia järjestelmiä. "Murrosikäiset" uskonnot muokkautuvat ajan saatossa toisiinsa sopeutuviksi. Usko on aina tehokas muuntumisen tukija. Uskova ihminen on sosiaalinen, arvostaa elämää ja muiden poikkeaviakin näkemyksiä. Uskonnoista on joskus tullut näytelmiä, teatteria joka kiihtyy ja todellisuudessa karkaa kauas todellisesta uskosta. Usko on tuonut meille useita malli-ihmisiä, Jeesus Nasaretilaisen, Gautama Buddhan, Mooseksen, Zarathustran, Laotsen, Muhammedin ja mm. Krishnan. Kaikki nämä malli-ihmiset ovat eläessään toteuttaneet äärimmilleen heissä olleita mahdollisuuksia ja muuntuneet meille esimerkillisiksi. Heidän elämästään rakennetut opit ovat arvokkaita tienviittoja meille jäljessä tuleville.

Oma "muuntumiseni"

Synnyin taiteilijaperheeseen, jossa keskeisenä vaikutelmana oli aktiivinen luova vapaus. Koulu tuli aikanaan ongelmaksi, koska 1930-luvulla opetusohjelmat eivät olleet kovin innostavia. Vuosien 1939 - 1944 sotakokemukset karistivat nuoruuden seikkailuhaluja ja opiskeluaika 1944 - 1950 painottui enemmän työhön valmistumiseen kuin varsinaiseen oppimiseen. Nuoruusvuosien henkinen vapaus viritti etsimään ammattityön rinnalle muuntumiseen johtavia harrastuksia. Jooga, grafologia, astrologia ja parapsykologia veivät mukaansa ja osoittivat päättymättömän kehittymisen mahdollisuuksia. Ammatillinen työ sekä kärsi että rikastui harrastusmaailmasta. Kun ammattiin myöhemmin liittyi hengellisyyteen liittyviä tehtäviä ja mm. hautausmaiden suunnittelu, maailmankatsomus alkoi eheytyä. Ammattiin ja harrastuksiin liittyvät tehtävät osoittautuivat ylivoimaisiksi hallita, joten pyrkimys tislata niistä selkeyttä ja ymmärrettävää yksinkertaisuutta muodostui tavoitteeksi. Vaatimatonkin puheopetus toi mahdollisuuden jakaa tisleitä ymmärrettäväksi myös muille.

Mitä muuntuminen voi antaa?

Muuntumisen ensimmäinen aste on havahtuminen siihen, että jotain on tehtävä. Elämä on voitava tuntea elämisen arvoiseksi. Uskonnoissa tuota havahtumista kutsutaan heräämiseksi, herätään pyrkimään uudenlaiseen elämäntapaan. Herääminen johtaa itsekuriin, tarkastelemaan ajatusmaailmaansa ja toimiansa. Käytännössä se on vastuullisuutta tekemisistään ja moraalista asennetta, jota nykyaika ei meiltä välttämättä edellytä. Tänään se olisi esimerkiksi oman "hiilijalanjälkensä", kulutuksensa seuraamista. Kun havahtuminen on riittävän raju, vaatii se ponnistelua tavoitteiden saavuttamiseksi. Annamme itseämme elämän hyväksi ja antaessaan saa. Ponnistelu vaatii tien valintaa. Jokainen joutuu valitsemaan tiensä, polkunsa jonka uskoo vievän "ylös valoon ja vuorelle". Tietä voi yrittää kulkea yksin, omin voimin, niiden neuvojen ja opastusten varassa jotka ovat tarjolla kirjoissa ja ohjeissa. Yleensä omat voimat ovat heikot ja tarvitsemme apua. Hyvä apu voi löytyä ryhmästä, jolla on opas. Oppaan valinta on vaativa ja tärkeä tehtävä. Ensi innostus ei aina takaa oikean oppaan valintaa. Hyväkin opas voi aikaa myöden kulua loppuun. "Kouluja" on useita ja onnellinen koulun vaihtaminen luo pohjaa muuntumisen laajentumiselle. Oleellista on kyetä yhdistämään itsensä sellaiseen lähteeseen josta uutta voimaan ponnisteluun ja uhrauksiin on saatavissa.

Muuntumisen tavoitteena on luoda tasapainoinen ja rikas elämä. Bennett kutsuu savutettua tilannetta "psykoteleiseksi". Pitkäjänteinen muuntuminen johtaa vihkiytymiseen. Joukossamme elää "Vihittyjä", jotka voivat auttaa meitä keskenkasvuisia kun ponnistelemme. Historia kuvaa joitakin henkilöitä "Pyhimyksiksi". Näistä tunnemme Jeesus Nasaretilaisen, Gautama Buddhan, ja omana aikanamme vaikkapa äiti Teresan. Arkipäivässä voimme kohdata lukuisia tuntemattomia "pieniä" pyhimyksiä. Meidän tulee kokea oma elämämme pyhäksi.

Aikatauluja muuntumiseen

Muuntumista voi helposti seurata ikäkausittain. Ensimmäiset 14 vuotta muuntuminen tapahtuu parhaimmillaan kodin suojaavassa ja ohjaavassa ympäristössä. Itsenäistymiseen johtava murros voi alkaa jo aikaisin, mutta viimeistään tuon jakson päättyessä nuori haluaa yrittää "seistä omilla jaloillaan".

Seuraavat 14 vuotta ovat opiskelun, perheen muodostamisen ja itsenäiseksi persoonallisuudeksi muuntumisen aikaa. Tämä jakso painottuu usein aineellisten tavoitteiden savuttamiseen ja "aikuistumiseen".

Ikävuodet 28 - 42 vuotiaaksi vakiinnuttaa elämän mutta voi myös kangistaa henkisen muuntumisen. John Bennett väittää, että herääminen aineen ja arjen kaavoista tulisi tapahtua viimeistään ennen 42 ikävuotta. Ellei tuohon ikään mennessä totea elämässä olevan muita kuin aineellisia tavoitteita kasvaa vaara henkiseen jähmettymiseen. Lapset ovat jo kasvamassa aikuisiksi ja suuri osa elämää on vielä edessä.

Seuraavat 14 vuotta tulisi olla avartavaa kasvua, vapautumista arjen paineista, sosiaalista osallistumista ja arvojen löytymistä.

Ikävuodet 58-72 luovat aivan uuden elämän mahdollisuudet. Tulemme eläkeikään, jolloin mahdollisuudet valintaan kasvavat. Itsestä huolehtiminen tulee välttämättömäksi ja henkinen olemuksemme seestyy. Voidaan vapautua tarpeettomasta egoismista ja antautua niille asioille jotka koetaan tärkeiksi.

Viimeiset 14 vuoden jaksot tulisi voida kokea "onnellisena" ikääntymisenä. Elämän tulee olla esimerkkinä seuraaville siitä kuinka tulee elää ja kuinka ajasta tulee aikanansa kyetä irtautumaan. Kiitollisuus on seestyneisyyden keskeinen ilmiö.

Miksi - mitä varten - tulisi muuntua?

Kehomme ei voi vastustaa fyysistä muuntumista, maapallomme muuntuu pääasiassa meistä riippumatta, ja kosmoksen muuntumista emme oikeastaan edes huomaa. Se miten elämämme aikana henkinen muuntumisemme tapahtuu jää suuresti riippuvaiseksi meistä itsestämme, se on vapaaehtoista. Muuntuminen näyttää olevan kosminen laki ja jos näin on, ymmärrän, että oma tehtävämme olisi ohjata muuntumistamme oikeaksi kokemaamme suuntaan. Emme ole kloonattuja, joten erilaisuutemme antaa meille vapauden valita oikea suunta. Se suuri viisaus joka on elämisen taustalla, on nähnyt oikeaksi kehittää erilaisuutta ja vapaaehtoista valintaa. Fyysinen heikkous, jopa sairaudet antavat perusteita erilaiseen muuntumiseen kuin vahvuus ja hyvät opiskelun mahdollisuudet. Nerous johtaa erilaiselle tielle kuin vaatimaton lahjakkuus. Taloudellinen vauraus antaa mahdollisuuksia mutta johtaa myös kiusauksiin. Luonnon armoilla eläminen vie eri teille kuin mihin urbaani kansalainen ajautuu.

Suuri kysymys on, onko henkinen muuntuminen "velvollisuutemme"? Miksi tulisi muuntaa elämäämme? Onko olemassa jokin kosminen tahto, jolle elintapamme on palautetta luomisen työstä? Osallistummeko luomiseen juuri muuntumisella? Kuka tai mikä hyötyy työstä, jonka teemme muuntuaksemme? Oma kokemukseni on, että se vaatimaton osuus, jolla olen voinut olla mukana muuntumisessa, on antanut erinomaista palautetta.

(c) Bey Heng
23.12.2009


www.neljastiesuomessa.net
22.11.2017