Artikkelit
 

 

Armas D. Siimes:
Kirjallisuutta - Ouspenskyä suomeksi

Viime keväänä ilmestyi Karatas-kirjan kustantamana ja Kari Kurki-Suonion suomentamana P. D. Ouspenskyn pieni kirjanen "Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet". Tuossa vajaassa sata sivua sisältävässä niteessä on kokoonsa verraten hyvin runsaasti ajatuksia virittävää aineistoa. Kirjan ilmestyminen on ilahduttavaa mm. siksi, että vaikka Ouspenskyn ajatuksia on esitelty lehtien artikkeleissa ja eräissä esitelmissä, ei niistä ole ollut helppo saada hahmotusta Ouspenskyn ajatusjärjestelmästä. Tämän kirjasen luettuaan - etenkin kertauksen jälkeen - tietää jotakin siitä, mitä Ouspensky todella tarkoittaa.

Kirjanen sisältää viisi luentoa. Niissä on niin paljon asioita ja ne ovat niin tiiviitä, että ne pikemminkin ovat artikkeleita. Jotta niistä edes suurimman osan ehtisi mieltää, on ne tosiaan luettavaa eivätkä kuunneltavaa aineistoa.

Tietoisen sielullisen kehityksen aloittaminen on mahdollista Ouspenskyn mukaan vain ehdolla, että pääsemme irti siitä harhaluulosta, että omistamme sellaisia kykyjä, joita meillä ei kuitenkaan ole. Pahimpana esteenä kehityksellemme hän mainitseekin sen, että olemme taipuvaisia valehtelemaan - itsellemme. Mahdollisuudet tunnistaa totuus syntyvät vasta sitten, kun herääminen on tapahtunut. Ihmisen tavanomaista elämää Ouspensky nimittää "valveilla nukkumiseksi", ja herääminen merkitsee "objektiivisen tajunnan" viriämistä, joka on saavutettavissa ainoastaan pitkällisen ja kovan ponnistelun perusteella: "... vasta silloin, kun ihminen tietää nukkuvansa, on mahdollista sanoa, että hän käy kohti heräämistä".

Ouspenskyn selitys ihmisen olemuksesta tuntuu johdattavan käytännölliseen havaintoon ja hyödylliseen tulokseen. Hän sanoo, että ihmisen perusolemus on synnynnäinen ja ns. persoonallisuus on hankittua. Tämän mukaan perusolemusta ei voi kadottaa eikä muuttaa eikä vahingoittaa niin helposti kuin persoonallisuutta. Persoonallisuutta on se, mikä on tavalla tai toisella, tietoisesti tai tiedottomasti opittu. "Tiedottomasti opittu merkitsee useimmiten matkimista, mikä itse asiassa esittää tärkeätä osaa persoonallisuuden muodostumisessa."

Mielenkiintoinen väittämä on, että jos persoonallisuus alkaa vallita perusolemusta ja kun ihminen tulee "vähemmän terveeksi", hän alkaa pitää siitä, mikä on hänelle pahaksi ja vihata sitä, mikä on hänelle hyväksi. Normaalisti tulee perusolemuksen vallita persoonallisuutta, ja kun näin tapahtuu, persoonallisuus on melko käyttökelpoinen. Mutta jos persoonallisuus vallitsee perusolemusta, niin siitä seuraa monenlaisia virheellisiä tuloksia.

Ouspensky ei tarkoita, että persoonallisuus olisi pahasta, vaan sitä, että terve kehittyminen edellyttää persoonallisuuden ja perusolemuksen yhdenmukaista kasvamista. Pelkän perusolemuksen varassa emme voi olla. Selitykseksi hän mainitsee, että sellaisia tapauksia, joissa perusolemus kasvaa persoonallisuuden ohi, tavataan oppimattomien ihmisten parissa. Niitä tapauksia taas, joissa persoonallisuus kasvaa perusolemuksen ohi, nähdään oppineiden keskuudessa. Näissä tapauksissa perusolemus jää keskenkasvuiseksi tai kehityksen kannalta vajaaseen tilaan. "Tämä merkitsee, että persoonallisuuden kasvaessa aikaisin ja nopeasti, saattaa perusolemuksen kasvu pysähtyä käytännössä hyvin varhaisessa iässä. Tuloksena tästä näemme miehiä ja naisia, jotka ovat ulkonaisesti täysikasvuisia, mutta joiden perusolemus pysyttelee kymmen- tai kaksitoistavuotiaan asteella". Persoonallisuus siis tukahduttaa synnynnäisen potentiaalin.

Eräs seikka, johon tässä yhteydessä vielä kannattaa kiinnittää huomiota, on hänen väitteensä ns. ymmärtämisestä. Ymmärtämistä ja tietämistä ei saa sekottaa toisiinsa, sillä ne ovat kaksi eri asiaa. Ymmärtäminen merkitsee jonkin asian yhteyden havaitsemista johonkin suurempaan kokonaisuuteen verrattuna. Se on aina jonkin pienemmän ongelman ymmärtämistä verrattuna johonkin suurempaan ongelmaan. Ouspenskyn mukaan ei ole edes mielekästä sanoa, että ymmärrämme jonkin asian toisella tavalla kuin joku toinen. Sillä ymmärtää voidaan vain yhdellä tavalla. "Ymmärtäminen ei voi olla erilaista. Voi olla vain yhtä lajia ymmärtämistä, kaikki muu on ei-ymmärtämistä tai epätäydellistä ymmärtämistä." Jotta ymmärtäminen todella voisi tapahtua, täytyy ymmärtäjillä olla "sama tieto ja sama olenta". Olenta on hänen oppiensa tärkeimpiä käsitteitä, ja se tarkoittaa käsittääkseni perusolemuksen ja persoonallisuuden synteesiä.

Ouspenskyn mukaan tieto ja olenta ovat kaksi eri kehityksen linjaa, ja niitä molempia on vaalittava. Olenta ei ole mikään vakio, mutta sen varassa, mikä se kulloinkin on, me voimme ottaa vastaan eriasteisia vaikutteita. "Jos tieto ohittaa olennan tai olenta tiedon, on tuloksena yksipuolinen kehitys", ja se johtaa vakavanlaatuiseen sisäiseen ristiriitaan. Kun tieto kasvaa olentaa suuremmaksi, ajatukset jähmettyvät opeiksi eikä edistystä enää tapahdu - kun ymmärrys vaurioituu. Ymmärtäminen on riippuvainen tiedon ja olennan keskiarvosta. "Ihmisillä, jotka ymmärtävät toisiaan, täytyy olla ei vain sama tieto, vaan myös yhtäläinen olenta." Ouspenskyn mukaan ei voi ymmärtää ja olla eri mieltä.

Ouspensky puhuu myös subjektiivisesta ja objektiivisesta ymmärtämisestä, mutta niiden asioiden selittäminen tässä yhteydessä ei voi tulla kysymykseen, semminkin, kun en saa paremmin selville itse kirjasta. Vielä on kuitenkin mainittava, että sielullisen kehittymisen edellytyksiksi ei Ouspenskyn mukaan riitä mikään teoreettinen opiskelu, vaan on tehtävä työtä nimenomaan olennan hyväksi ja sen muuttamiseksi. Ja päätteeksi vielä seuraava lause:

"Voitte ymmärtää muita ihmisiä vain siinä määrin kuin ymmärrätte itseänne ja ainoastaan oman olentanne tasolla."

A. D. S.

Elonpyörä, 1/1969, sivut 56-58
Lupa julkaisemiseen saatu 06.02.2007.


www.neljastiesuomessa.net
22.11.2017