Artikkelit
 

 

Maurice Nicoll
Työ negatiivisia emotioita vastaan II

 

Birdlip, 15. elokuuta 1942

Tässä työssä on olemassa sanonta : "Sinulla on oikeus olla olematta negatiivinen". Huomatkaa siis, että työ ei sano : "Sinulla ei ole mitään oikeutta olla negatiivinen". Eräs merkki, mistä voi erottaa oikean opetuksen väärästä on siinä, että väärä opetus vaatimalla vaatii tai panee sinut tekemään jotakin sellaista, mitä sinä et pysty tekemään tai laatii sellaisia sääntöjä, mitä et voi täyttää. Väärän opetuksen merkki on esimerkiksi se, että joudut lupaamaan tai vannomaan jotakin tai antamaan vaitiololupauksia jne. Ihminen - tarkoitan tavallinen ihminen - ei pysty pitämään lupauksiaan kaikissa olosuhteissa, koska hän ei ole yksi vaan monta. Yksi henkilö, yksi minuus hänessä voi kyllä luvata tai jopa sitoa itsensä valalla, mutta hänen muut minuutensa eivät halua tietää mitään siitä. Jos otaksutaan, että ihminen voi luvata, on sama kuin olettaa, että ihminen on yksi - toisin sanoen, että hänellä on vain yksi todellinen, pysyvä Minuus, jonka valvonnassa hän on ja niinollen vain myöskin yksi tahto. Mutta ihmisessä on monia minuuksia ja monia erilaisia tahtoja. Olettakaamme, että k.o. asiasta tehtäisiin Työssä sääntö: "Sinä et saa koskaan olla negatiivinen. Sinun on sanottava, ettet milloinkaan ole negatiivinen. Jos rikot tämän lupauksen, on sinun jäätävä pois tästä Työstä". Jos Työssä meneteltäisiin näin, niin se merkitsisi sitä, että se pitäisi itsestään selvänä, että ihminen pystyy tekemään. Mutta työ sanoo, että sellaisenaan ihminen ei pysty tekemään ja siitä tietoiseksi tuleminen on eräs niistä asioista, joita sinun on selvitettävä itsellesi itsetarkkailun avulla. Jos yhä kuvittelet, että pystyt tekemään ja jos yhä ajattelet, että voit aina muistaa ja pitää päämääräsi, niin silloin sinussa ei ole mitään tilaa Työlle eikä Työ voi auttaa sinua. Et silloin vielä tunne sisäistä avuttomuuttasi. Jos alat tuntea sisäistä avuttomuutta oikealla tavalla, tunnet tarvitsevasi Työtä auttamaan sinua. Kuinka Työ voi auttaa sinua? Se voi auttaa sinua vain siinä määrin, kuin alat totella sitä. Tuntea tarvitsevansa työtä on samaa kuin tuntea tarvitsevansa jotakin oppaaksi itselleen. Jos taas aikoo antaa jonkin opastaa itseään, on sitä toteltava. Niinpä meidän on yritettävä totella Työtä. Meidän on ajateltava sitä, mitä työ opettaa ja saatava se selväksi mielessämme. Meidän on mietittävä - kunkin omakohtaisesti - mitä tämä Työ meille kertoo. Silloin huomaat, että työ puhuu enemmän siitä mitä ei pidä tehdä kuin mitä pitää tehdä. Usein ihmiset kysyvät : "Mitä minun on tehtävä?" Tuohon kysymykseen Työ antaa vain kaksi selvää vastausta : "Muista itsesi" ja "Tarkkaile itseäsi". Siinä on se, mitä olisi pyrittävä tekemään. Mutta toisaalta taas Työ mainitsee monia asioita, mitä ei saa tehdä. Se sanoo esimerkiksi, että meidän täytyy pyrkiä ponnistelemaan samaistumista vastaan, on yritettävä taistella mekaanisuutta vastaan, väärää puhumista vastaan, kaikenlaista sisäistä huolestamista vastaan, itsepuolustelua vastaan, kullekin tyypillisiä kuvittelun muotoja vastaan, että meidän olisi yritettävä olla luomatta erilaisia kuvia itsestämme, olla tuntematta mekaanista vastenmielisyyttä, itsesääliä, mustasukkaisuutta, kateutta, vihaa, turhamaisuutta, omanarvontuntoa jne., olisi pyrittävä ponnistelemaan sisäistä epärehellisyyttä, valehtelua, itsepetosta, ennakkoluuloja ja ennakkoasenteita vastaan jne. Ja erittäin selvästi se puhuu taistelusta negatiivisia emotioita vastaan kokonaisuudessaan. Joskus Työssä kohtaa ihmisen, joka on erittäin innokas ja haluaa tietää täsmälleen mitä tehdä. Usein näin on erikoisesti sellaisten ihmisten laita, joilla on ainoastaan ulkoista huomiokykyä, mutta ei sisäistä. Mutta kuten tiedätte, niin Työ alkaa sisäisestä huomiokyvystä. Itsetarkkailu vaatii sisäistä huomiokykyä. Ihmisen on alettava nähdä, millainen hän oikein on, mitä hänessä tapahtuu - hänen on esimerkiksi alettava sisäisen huomiokyvyn avulla nähdä omat negatiiviset emotionsa sen sijaan että hän näkee vain toisten negatiiviset emotiot ulkoisen huomioinnin kautta. Hänen täytyy nähdä, mitä tarkoittaa samaistua negatiivisiin emotioihinsa ja mitä merkitsee olla samaistumatta niihin. Heti kun ihminen näkee tämän hän on saanut avaimen työn käytännöllisen puolen aloittamiseksi. Ihminen joka alinomaan hokee: "Mitä minun pitäisi tehdä?" kuultuaan yhä uudestaan ja uudestaan tästä Työn käytännöllisestä puolesta, on kuin ihminen, jonka puutarha on täynnä rikkaruohoja, innokkaasti kyselisi :"Mitähän minä siihen kylväisin ja istuttaisin? Mitähän minun pitäisi siinä kasvattaa?" Hänen on kuitenkin ensin puhdistettava puutarhansa. Niinpä Työssä tähdennetään erikoisesti sitä, mitä ei pidä tehdä - toisin sanoen, mille on saatava "stoppi", mikä on meissä saatava loppumaan, millä emme enää saa hemmotella itseämme, mikä on ennakolta ehkäistävä, mitä emme enää saa ruokkia ja mikä on saatava poistettua ihmiskoneesta. Sillä kenelläkään meistä ei ole hienoja uusia koneita silloin, kun ryhdymme tähän Työhön, vaan ne ovat ruostuneita, likaisia koneita, jotka tarvitsevat päivittäistä ja elinikäistä puhdistusta. Ja eräitä pahimpia likaisuuden muotoja ovat negatiiviset emotiot ja niiden tavaksi tullut hemmoittelu. Suurimpana saastana ovat ihmisessä juuri negatiiviset emotiot. Tässä mielessä henkilö, jonka tapana on olla negatiivinen, on "siivoton kaveri". Ihminen, joka aina ajattelee vähemmän miellyttäviä asioita toisista, kertoo aina epämiellyttävistä ja ikävistä asioista ja tapahtumista, ei tunnu pitävän kenestäkään, on kateellinen ja mustasukkainen, jolla on aina jotakin valittamista tai aina puhuu vain epäkohdista, joka helposti vaipuu johonkin itsesäälin muotoon tai aina tuntee, ettei häntä ole kohdeltu oikein jne. - niin sellainen ihminen on mieleltäan siivoton täysin todellisessa ja käytännöllisessä merkityksessä, koska kaikki nämä ovat negatiivisten emotioiden ilmenemismuotoja ja kaikki negatiiviset emotiot ovat likaisia. Huomatkaa, että Työ sanoo : "Teillä on oikeus olla olematta negatiivinen". Se ei siis sano, ettei teillä ole mitään oikeutta olla negatiivinen. Jos ajattelette eroa, huomaatte, kuinka suuri se on. Kun tuntee, että itsellään on oikeus olla olematta negatiivinen, niin silloin ollaan oikealla tiellä todelliseen sisäiseen työhön nähden negatiivisia emotioita vastaan. Tällaisen tunteen saaminen itseensä vetää alas voimaa auttamaan ihmistä. Silloin voit tuntea ikäänkuin seisovasi suorana omassa itsessäsi kaiken negatiivisen sekasotkun keskellä ja tietää, ettei sinun ole pakko rypeä tuossa saastassa. Itse asiassa tuon lauseen "minulla on oikeus olla olematta negatiivinen" sanominen oikealla tavallä itselleen ja sanojen merkityksen tunteminen itsessään, on eräs itsemuistannan muoto, todellisen "Minän" tuntemisen merkki, mikä nostaa ihmisen korkealle negatiivisten minuuksien yläpuolelle, minuuksien, jotka kaiken aikaa huutavat sinulle: "On täysin oikeutettua olla negatiivinen."

Olette kaikki kuulleet tasoista, mutta ehkä kaikki eivät ole ymmärtäneet mitä korkeampi taso käytännöllisessä mielessä merkitsee. Mitä on alempi ja korkeampi taso sinussa itsessäsi? Työn tarkoituksena on saada meidät elämään korkeammalla tasolla itsessämme. Olettakaamme esimerkiksi, että alat huolestaa sisäisesti. Alat tehdä tiliä teoistasi, tehdä selväksi, että toiset ovat sinulle kiitollisuudenvelassa, että sinua on kohdeltu huonosti tai alat huolestaa, mitä toiset ajattelevat sinusta jne. Tämä on alemman tason toimintaa itsessäsi. On mahdotonta elää paremmalla tasolla itsessään niin kauan kuin hemmottelet itseäsi sisäisellä huolestamisella. Oletetaanpa, että sitten alat olla pitämattä sisäisen huolestamisen "mausta". Kun nyt sisäinen huolestaminen alkaa sinussa ja sinä huomaat sen, se tuntuukin epämiellyttävälle. Miksi? Se johtuu siitä, että olet jo alkanut tuntea, millaista korkeampi taso on. Se tuntuu epämiellyttävälle vastakohtaisuuden vuoksi. Olet nähnyt jotakin parempaa. Nyt olet tullut kohtaan, jossa voit tehdä sisäisen valinnan. Tai oletetaanpa edelleen, että olet negatiivisessa tilassa. Oletko silloin alemmalla vai korkeammalla tasolla itsessäsi? Olet alemmalla tasolla etkä voi edes aavistaa millaista korkeammalla tasolla on niin kauan kuin hillitsemättä antaudut negatiivisten tilojen armoille. Siinä on aina kysymys sisäisestä ratkaisusta, sisäisestä valinnasta. Jos alat kiinnostua paremmista tiloistasi ja tutkia, mikä pilaa ne, niin silloin alat tehdä käytännössä Työtä itseesi nähden. Paremmat tilat kuuluvat korkeammille tasoille itsessäsi. Ne ovat kuin eri kerroksina sinussa. Voit elää joko pohjakerroksessa tai ylempänä. Mutta sinun on itse nähtävä kaikki tämä itsessäsi ja opittava tietämään missä sinä olet itsessäsi. Kysy itseltäsi : "Missä minä olen?" Millaisten ajatusten ja tunteiden mukaan olet menossa, millaisen mielialan ja millaisten minuuksien valtaan antaudut? Ihmisen on opittava tietämään paitsi keiden kanssa asuu itsessään myöskin missä hän asuu itsessään.

Vielä yksi huomautus. Tehdessäsi työtä negatiivisen tilasi suhteen katso minuutta itsessäsi äläkä henkilöä, kenen vuoksi olet negatiivinen. Negatiivisen tilan todellinen syy on tuossa minuudessa, joka puhuu sinussa ja sinulle ja jota sinä kuuntelet. Jos annat tämän 'minuuden' jatkaa puhumistaan ja kuuntelet sitä, tulet yhä negatiivisemmaksi. Sen ainoana tarkoituksena on tehdä sinut negatiiviseksi ja imeä sinusta niin paljon voimaa kuin mahdollista. Kaikilla negatiivisilla minuuksilla on vain yksi tarkoitus - pitää kiinni sinusta, saada ravintonsa sinusta ja vahvistaa itseään sinun kustannuksellasi. Todellinen syy negatiivisiin tiloihin on sinussa itsessäsi - negatiivisissa minuuksissa, jotka elävät vain saadakseen sinut myöntymään niiden puolitotuuksiin ja valheisiin voidakseen hallita sinua ja pilata elämäsi. Kaikkien negatiivisten minuuksien ainoana haluna on turmella sinut, raunioittaa sinun elämäsi. Kuten siis sanottu, ollessasi tekemisissä negatiivisen tilan kanssa älä katso henkilöä, jolle olet negatiivinen, vaan katso itsessäsi olevaa minuutta. Tämä on erittäin hyvää käytännön harjoitusta.


Lähde:
Maurice Nicoll
Psychological Commentaries on the Teaching of Gurdjieff and Ouspensky, vol 1
Sivut 160-162
 
Suomentaja tuntematon, mahdollisesti "m.a."

Suomennosta on jaettu Karatas-seuran kokouksissa, Turussa, 1970-luvun lopulla tai 1980-luvun alussa.
Teksti on kirjoitettu uudestaan alkuperäismonisteesta 1990-luvulla ja muotoiltu 21.02.2007.


www.neljastiesuomessa.net
22.11.2017